Kurssin alussa tuli ostettua perinteinen kaiken kattava kuuden väriläpyskän paletti, mutta loppua kohden lähes jokaisesta nappulasta kurkisti jo pohja, mikä pettymys. Tosin ilmiö kertoo myös siitä, miten paljon tuli loppujen lopuksi maalailtua. Maalaaminen on yllättävän rauhoittavaa ja terapeuttista toimintaa, ja lisäksi opin aivan hurjan paljon eri sävyjen sekoittelusta ja harmonisista yhdistelmistä.
Ennen kuin pääset ihailemaan upeita väriharjoituksia, heitän tähän alkuun hiukan teoriaa. Tämä on taas tällaista tiedemoskaa, mitä en edes yritä lähteä selittämään. Sen kuitenkin osaan sanoa, että jo pelkästään värin näkeminen on hyvin mutkikas tapahtuma, ja ihmiset näkevät eri tavoin värejä.
Värit eivät myöskään ole pelkkiä värejä, vaan niillä on erilaisia merkityksiä yhteiskunnassamme, ja kuten Arja sanoisi, väreissä on aina omanlaisensa energia. Värivalinnoilla pystytään luomaan tietynlainen mielikuva, joka voi olla joko tietoinen tai tiedostamaton. Minusta värien merkitykset ovat äärettömän mielenkiintoisia, ja lisää aiheesta voi lueskella täältä.
No niin mutta sitten omiin tuotoksiin:
Väriympyrä
Keltainen, punainen ja sininen ovat kolme pääväriä, joiden avulla luodaan kaikki muut värisävyt (lukuunottamatta tietenkään valkoista). Väriympyrän kautta kertaantuikin, mitä sävyjä sekoittamalla saadaan tietyt värit ja ennen kaikkea se, millä yhdistelmillä puhtaat värit syntyvät. Muistan koonneeni liilan ainakin väärällä napilla tunnin aikana, mutta onneksi Heli tuli korjaamaan ja sanomaan aina, mitkä väriläiskät tungetaan mihinkin kohtiin.
Väripyramidit
Pyramidin huipulla on puhdas sävy, johon lisätään enemmän harmaata kerros kerrokselta. Sävyt muuttuvat tummasta vaaleaan vasemmalta oikeaan katsottuna. Niin yksinkertainen toteamus, mutta silti sain sen kuulostamaan tosi vaikealta. .-D Yksinkertaisesti sanottuna kyseessä on valööriharjoitus. Tässä työssä sai tehdä miljoona eri väriplänttikokeilua, jotta hyvät sävyt löytyivät lopulliseen pyramidiin.
Värikylläisyys
Vasemmalla puolella ovat täysin puhtaat päävärit, ja oikealla puolestaan sijaitsevat niiden vastavärit. Pääväreihin tunkkaistiin asteittain omia vastavärejään ja toisinpäin. Keskellä kumpaakin ääripäätä on sekoitettu lähes yhtä paljon, jolloin syntynyt väri ei muistuta kumpaakaan sen alkuperäisistä toteuttajista. Tämä harjoitus oli erityisen hauska, ja opin luomaan murrettuja sävyjä.
Vastavärit
Maalasin hyvin hyvin harmonisen vastavärityön oranssista ja sinisestä, mikä ei loppujen lopuksi kuvasta kovin hyvin vastavärien voimaa. Mutta tarpeeksi nätti se silti on esiteltäväksi. Tämän suuren harmonian vastapainoksi täytyi tietenkin tehdä yliampuvan värikäs versio:
Suuri disharmonia
Käytin punaisia ja liiloja sekä väriympyrässä niiden vastakkaisia kumppanuksia: vihreitä ja keltaista. Niin syntyi mahtipontinen värien sotku, jossa mikään väri ei tunnu sointuvan toistensa kanssa, vaan kukin sävyt pomppaa vahvasti esille.
Oi, tulipa tätä tekstiä kirjoittaessa ihan taiteilumielelle! Täytyy tässä jokin päivä jättää muka-niin-kiireelliset hommat vähemmälle huomiolle ja alkaa maalata! Ja ihan kuin näin tapahtuisi...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti