Olen tässä postauksessa hieman narsistinen, kun omia pärstöjä olen laitellut pitkin postausta. Hei mutta minun naamastani pystyy lukemaan (kai) meneillään olevan olotilan, ja siksi pärstäkuvat ovat oiva lisä postaukseen. Joo...
Kesäloman päätyttyä oli kivaa tulla taas kouluun näkemään vanhoja tuttuja, ja mieli oli intoa täynnä tulevan Kätevä-muotinäytöksen ansiosta! Minulla ja ystävilläni Nooralla ja Riinalla oli suuri palo päästä tekemään jotain viittaihanuuksia. Päätimme luokan kanssa tehdä elokuva-aiheisen sisääntulon muotinäytökseen, ja minä ystävineni valitsimme inspiraation kohteeksemme Batmanin, mahtipontisen salaperäisen lepakkomiehen. Ensimmäisen viikon aikana suunnitelmat selkiytyivätkin: Innostuin Harley Quinnin puna-mustasta värimaailmasta, viitat nappasin Batmanilta itseltään, ja Arvuuttaja luovutti kysymysmerkkinsä paitaan. Kaikki oli mahdottoman kivaa, ja teki mieli vain hyppiä innosta! Ja niin Noora, Riina ja Izsmo tekivät suunnittelemansa viisi asukokonaisuutta onnellisesti loppuun. No ei ihan.
Kun suunnitelmat oli aika kertoa koko luokalle, olivat kaikki opettajat yhtäkkiä mallistoamme vastaan. Asukokonaisuudet olivat kuulemma liian samanlaiset, mutta niissä ei kuitenkaan ollut mitään yhdistävää tekijää. Opettajat tulivat korjaamaan ihania luonnoksiamme omilla "huippuhyvillä" ideoillaan. Siinä kohtaa mietin, että tehkää oma mallisto, kun olette olevinaan niin taitavia. Minä en todellakaan halunnut tehdä mitään pakkolisäyskompromiseeja asujeni suhteen vain miellyttääkseni opettajia puhumattakaan siitä, että olisin alkanut ommella heidän ehdollaan. Siinä kohtaa innostus olisi kadonnut kuin tyhjään. Niinpä päätin piirtää lisää luonnoksia ja keksiä jotain älyttömän hienoa. Jep, olen erittäin katkera.
No mutta tulihan se huippuidea sitten lopulta! Eräänä iltana löysin ihanan inspiroivan kaavoitusblogin (hitsi vaan kun on kokonaan unohtunut, mikä sivu oli kyseessä). Silloin tajusin kaavoittamisesta pari kikkaa lisää, mitä halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan käytännössäkin. Lisäksi sain kehiteltyä ihanan juhlavan asun, johon olin yhdistellyt elementtejä edellisistä luonnoksista ja joka taas sopi yhteen Nooran juhlakoltun kanssa. Ainut huono puoli tuntui vain olevan se, ettei uusi asu oikein liittynyt Batmaniin mitenkään. Isi kuitenkin lohdutti ja sanoi, että asu voisi olla Kissanaisen. Ylläolevassa kuvassa ovat tosiaan kaikki uudemmat luonnokset ja keskellä sitten tämä huippuoivallus.
Katselin koko jakson läpi Batman-leffoja. Jäin niihin niin koukkuun, älyttömän hyviä, ah. Yhdistin jotenkin voimakkaasti tilanteemme Batman Returnsin (1992) Selina Kylen muuntautumiseen Kissanaiseksi. Tajusin, että luodakseen jotain mahtipontista täytyy ensin olla Selinan tavoin suuressa ahdingossa ja kärsiä. Sitten tulee dramaattinen käännös, minkä seurauksena entinen Selina ikäänkuin kuolee ja syntyy Kissanaisen. Selina tuhosi suloisen kotinsa, ja mikä ihaninta: hän tuunasi vanhoista vaatteistaan Kissanaiselle asun! Kyllä tällainen ompelija vähemmästäkin innostuu. .-D Joka tapauksessa, meidänkin ryhmämme kävi pohjalla ja kyllästyi auktoriteetteihin, mutta kuitenkin keksimme uudet paremmat ideat omin avuin.
Seuraavaksi alkoikin vähän kuiva vaihe: nimittäin kaavoittaminen. Minä itse olin menossa malliksi muotinäytöksessä, ja luonnollisesti halusin esitellä omaa asuani. Niinpä aloin tehdä puvun peruskaavaa omilla mitoillani, mutta en monen yrityskerran jälkeen osannut piirtää kaavaa loppuun. Tekisi mieli syyttää taas opetusta, sillä nykyisin olen nerokas kaavojen kanssa, Joka tapauksessa keksin kiertotien ja muokkasin viime vuoden Grafikselta tulostettuja kaavoja. Hyvin onnistui.
Oivalsin viimein, että kellotusta voi käyttää muuhunkin kuin pelkästään hameeseen muhkeutta tuomaan. Saumakohtaa kellottamalla saa rypytystilaa. Pieniä rynttysiä on niin rasittavaa ommella, mutta ne näyttävät niin hienoilta, että vaiva kannattaa nähdä!
Varmaan ensimmäistä kertaa koulujeni aikana pääsin aloittamaan oikeaa työtä ajoissa. .-D Yleensä olen ommellut protoa älykauan, ja sitten oikean työn kanssa on kauhea kiire. Nyt oli huippuhauskaa ommella palasia yhteen, kun aikaa oli ja sai rauhassa tehdä. Ihan yllätyin!
Kyllähän sitä tuli kuitenkin vielä kärsittyäkin. Loppujaksoa kohden kiire pääsi yllättämään taas. Oli sitä aikaa kuinka paljon, onnistun aina jäämään jälkeen. Minä vaan en osaa olla tehokas, ellen tiedä, että hommat on pakko saada tehtyä. Eräänä hienona päivänä oivalsin tasosaumuriin kyllästyneenä hienoja asioita ajankäytöstäni:
"Tasosaumuri on vähän niin kuin minä: Kun mä joskus harvoin toimin, saan jotain aikaan. Muulloin ei niinkään." - 27.10.2015
Helma vei odotettua enemmän aikaa. Aloin pulskentaa "pyrstöä" tyllillä, ja sen kanssa sain hiukan temppuilla. Eteenkin kun olin keksinyt kaavoittaa hauskoja kulmia. Hermothan siinä meni ja paniikki iski, kun kulma ei meinaa millään ompeloitua (.-D) hyvin. Onneksi minulla on noista kulmista kokemusta. Pakkomielle tunkea niitä kaikkialle. .-D
Paljettien kanssa tuli myös säätöä. Aioin ommella niitä ensin mustiin alueisiin, mutta yhden päivän paljettiompelujen jälkeen totesin, etten pidäkään paljettien paikasta. Lisäksi en olisi ehtinyt millään ommella niitä niin paljon kuin tarkoitus oli. Niinpä vaihdoin uuden trikoopalasen paljettipalan tilalle. Paljetteja ompelin lopuksi sitten punaisiin osuuksiin sinne tänne.
Siinä se sitten. Arvostan todella, jos ja kun jaksoit lukea postauksen loppuun asti. Ihanaa että minulla on sinun kaltaisesi lukija! ♥
