Haluan kiittää näitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka auttoivat minua selviytymään viime jakson vaikeilta tuska-ajoilta. Ilman teitä en varmasti olisi saanut asua valmiiksi. Kiitos! <3
Nimet ovat aakkosjärjestyksessä. Jokaisen ihmisen tuki on auttanut paljon.
Arja - Autoit näkemään asioiden ytimeen, löytämään ongelmakohdat ja keksimällä ratkaisuja. Kiitos kannustuksesta ja siitä, ettet antanut pudota kuiluun. Hedie- Ah, ihman sinua en olisi millään saanut vaatteita ajaan ajoissa. Kiitos asiantuntijamaisista vinkeistäsi ja ompeluavusta! Isi - Sä oot tosi ihana. Kiitos huolenpidosta! Issa - Kiitos että olet olemassa, ja sain työhöni hienon aiheen! Olet tuonut käsittämättömän paljon iloa elämääni videoillasi. Karo - Kiitos että olet aina puolellani ja jaksat ihmetellä opettajien touhuja kanssani. Olit ihanana seuranani, kun valvoin öitä. Lisäksi otit loistavia kuvia piristämään kirjallista osaa! Kirsi - Oi, kohtalontoverini, jonka kanssa keskustelut toivat uutta voimaa ja taisteluntahtoa! En toivo sinulle pahaa, mutta kaiken kokeminen yksin olisi ollut tosi rankkaa. Kiitos että ompelit kanssani yömyöhään ja että vietit kanssani hyvää aikaa. <3 Mehmet - Kiitos että loit minulle hyvät energiat. Mira- Kiitos että jaksoit kuunnella aina kaikki pitkät analyysini tilanteesta ja olit tukena. Noora - Kiitos että ymmärsit ja "annoit luvan" tehdä asiat, miten parhaaksi näen. Riina - Kiitos antamastasi empatiasta, työntekoon patistelusta ja tuesta. Theo - Kiitos loistavasta keikasta! Toit iloa ankeaan arkeen. Tuomo - Sain puheistasi aina voimaa ja innostusta. Olit ainut opettajista, joka keskittyi löytämään työni hyviä puolia. Kiitos viisaista sanoista ja kannustuksesta.
happy llama, sad llama, mentally disturbed llama, super llama, drama llama, big fat mama llama ♥
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihmiset ovat ihania. .->
Jes juhuu, aivan hullua. Olen saanut viimein opintoni sellaiseen pisteeseen, että on aika esitellä lopputyöni. Tämä blogipostaus on ihan virallinen portfolioni. (Kuulostaa typerältä mutta näin se on.) Joten jatka hyvä ihminen lukemista! .-)
Koulutuksemme niin sanottujen uudistusten vuoksi teemme entistä opinnäytetyötä vastaavan artesaanityön (tismalleen sama työ vain eri nimikkeellä) näytöksi oppimistamme asioista.
Jo kulttuurilähtökohdan valitseminen oli jo aika haastava tehtävä, sillä on niin monia kiinnostavia juttuja. Ensin ajattelin tekeväni Havaiji 5-0 -tv-sarjaan pohjautuvia vaatteita. Henkilöiden pukeutuminen on kuitenkin sen verran tylsähköä, että päätin tehdä suosiolla jotain muuta ennen todellista kyllästymistä. Sitten ajattelin palata Fall Out Boy -teemaan, mutta suunnittelemani olivat liian aikaavieviä, joten päätin suosiolla jättää nämä ajatukset johonkin toiseen kertaan. Onhan minulla koko elämä aikaa toteuttaa näitä päähänpistojani. .-D
No mutta sitten keksin Twaimzin! Twaimz eli Issa Tweimeh on amerikkalainen youtubettaja. Löysin hänen videonsa hiljattain YouTubesta, ja hän kohotti arvonsa silmissäni uskomattoman nopeasti ehkäpä jopa parhaaksi youtubettajaksi/videontekijäksi. Alussa ihan oikeasti nauroin ihan jokaiselle hänen sanalleen! Twaimz onkin aikamoinen viihdyttäjä: Hän vetää vitsiä mistä vain ja liioittelee asiasta kuin asiasta. Hän tekee myös musiikkivideoita. Haluaisin kertoa Issasta hienon esitelmän, mutta hän puhuu hyvin vähän itsestään (mikä ei tietenkään ole huono asia). Ennemmin kehottaisin tutustumaan hänen twaim-youtube-kanavaansa, ja siten jokainen voi luoda oman kuvansa hänestä. Sen osaan kuitenkin sanoa, että hän on syntynyt 13. toukokuuta 1995, ja hänen isänsä on arabialainen (ja esiintyy myös videoilla). Issa on huippuhyvä tanssija, ja hän pitää laamoista. Issan voimakas asenne on inspiroivaa, ja hänen pukeutumisensa on yksinkertaisen tyylikästä.
Päätin tehdä asun, joka liittyy jollain tavalla Twaimzin tekemiin musiikkivideoihin. Mietin alussa, painottaisinko tässä kokonaisuudessa hittimenestyksen The Llama Song vaiko tuoreimman tulokkaan The Roll Call Song elementtejä. Laamat kuitenkin veivät voiton omalla mahtavuudellaan, ja halusin tuoda työssä esille Issan ihania käsiliikkeitä yhdistettynä yksinkertaisiin malleihin. Ehkä Issa itse tai hänen faninsa kokisivat asun mieluisaksi ja muuta ihanaa.
Issa tekee käsillään laaman naaman nostamalla etu- ja pikkusormen pystyyn ja laskemalla kaksi keskimmäistä sormea peukalon päälle. Tämähän on muunnelma hevareiden tekemästä käsimerkistä, jossa etu- ja pikkusormi ovat pystyssä muiden ollessa alhaalla. Sormet esittävät pirun sarvia, ja muinaiset eurooppalaiset käyttivät merkkiä saatanan torjumiseen. Hindulaiset ja buddhalaiset käyttävät kyseistä käsimerkkiä karana mudraa edelleen torjuakseen pahaa. Tämän tiedettyäni olin ihan että vau, sittenhän Issankin laamakäsien täytyy karkoittaa pahaa ympäriltä tai antaa jonkinlaista suojaa. Tulisin tekemään aivan loistavan työn, jolla on hieno merkitys!
Ei. Aluksi asu kelpasi, mutta odotas vaan kun kaksi arvioivaa opettajaamme tulivat musertamaan suuunnitelmani. Asu oli kuulemma haasteeton, ja koko käsi-idea oli aivan mitäänsanomaton. (Se oli muuten huono kuupäivä, jolloin kaikki alkamassa olevat projektit saavat aikaan vain epäilyksiä.) Päivä oli perjantai, ja meillä oli edessä viikon loma, jolloin minun pitäisi piirtää lisää luonnoksia ja keksiä parempia suunnitelmia. Ihana ystäväni Noora kehotti minua olemaan välittämättä opettajien sanoista. Kunpa olisin osannut noudattaa tätä ohjetta.
Sen sijaan ajattelin lomalla, että teen jotain hienompaa: sellaista, joka on sekä minun että opettajien mielestä upeaa. Jos olisin oikeasti sitä mieltä, että asuni on loistava, en välittäisi opettajien mielipiteistä. Ja koska näin ei ollut, oli hommssa alunperinkin jotain pielessä.
Suunnittelin asut The Roll Call -laulun hevosille Gertrudille ja Patricialle. En saanut lomalla oikein mitään aikaan, sillä kaikki biorytmikäyräni olivat alhaalla, ja olisin vain pilannut kaiken. Noorasta tämä oli paras tekosyy olla tekemättä koulujuttuja, minkä hän on koskaan kuullut. .-D Koulussa sitten yritin alkaa valmistaa vaatteita, mutta mistään ei tahtonut tulla mitään. Koin ihan valtavaa ahdistusta, ja tekemäni housuproto näytti aivan kauhealta. En varmasti ehtisi valmistaa molempia asuja.
Kasasin itseni viikonloppuna, ja päätin palata sittenkin vanhaan laama-aiheeseen. Katsoin paljon Twaimzin videoita, etenkin laama-laulua.
Keksin, että voisin tilata laaman villasta tehtyä lankaa ja neuloa kivat tumput. Inspiroiduin Twaimzin laama-laulun asusta: Voisin tehdä paitamekon ja farkut. Piirsin paljon luonnoksia. Muovailisin koristeeksi pieniä laamakäsiä. Ensimmäisen kerran idea tuntui oikealta, ja huomasin olevani innostunut. Nyt tämä onnistuisi! Silloin en osannut aavistaa, että pahin oli vielä edessä.
Seuraavan viikon tiistaina sain kuulla opettajilta, että enhän minä voi alkuunkaan näin tehdä. Olin muka karsinut vaikeat jutut työstä pois, ja kaiken lisäksi olin tuhlannut älyttömän paljon aikaa suunnitteluun. En jaksa kauheasti tähän edes palata. Alkaa mieli olla jo niin maassa, kun edes ajattelen tämän suunnitteluprosessin kulkua. .-D Joka tapauksessa sain tylyn tuomion, että minun pitää keksiä saman päivän aikana, miten saisin nostettua työni tasoa. Siinä kohtaa ymmärsin, että mitä tahansa ikinä tekisinkään, siitä joka tapauksessa etsittäisiin kaikki huonot puolet. Lopulta sillä ei ole edes merkitystä, minkä työn tekee.
Kyllä, olen tuhlannut aikani. Toisaalta olen sössinyt aikataulutuksen aina ennenkin, joten sinänsä sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Se sitten on toinen asia, jaksaako opettaja muistaa jokaisen opiskelijan edelliset tekeleet. Tuomitseminen on kuitenkin typerää, sillä eihän menneille ja tekemättömille asioille mahda enää mitään. Sen sijaan opettaja voisi tukea ja kannustaa eteenpäin. Eikä ideoiden alas lyttääminen saa opiskelijaa näyttämään parastaan. Siinä touhussa menee ainoastaan motivaatio. Ei tee mieli tehdä enää yhtään mitään ja toivoo vaan, että koko koulu loppuisi jo. Tässä tilanteessa kaverit joutuvat hoitamaan tukemisen, ja olen aivan älyttömän kiitollinen kaikille, jotka ovat minua tässä tilanteessa kuunnelleet ja neuvoneet. Ilman teitä en olisi näin pitkällä.
Minusta tärkeintä oli, että saan opintopisteet jotenkin suoritettua. Niinpä sanoin, että voin ottaa ykkösen ja että teen mitä itse haluan ja näen parhaaksi. Kunhan olen itse tyytyväinen suoritukseeni, ei sillä ole niin väliä, mitä muut ajattelevat. Sitä paitsi jos kuvittelee jonkin asian helpoksi vain näön vuoksi, ei tosiasiassa tiedä koko asiasta yhtään mitään. Mitä sitten, jos en näytä työssäni kaikkia koulutuksen aikana opittuja taitoja? Eihän se minusta yhtään tyhmempää ihmistä tee. Joskus täytyy vaan osata tuottaa pettymys. Olemme opiskelleet vaatetusalaa vasta alle kaksi vuotta, mutta silti opettajat tuntuvat olettavan, että saamme lyhyessä ajassa luotua jotain maailmaa mullistavia asuja. Ja sitten he vielä haukkuvat meidät lyttyyn, jos emme pysty tällaiseen suoritukseen.
Haha, pakko ihan sanoa. Kuuntelen tässä kirjoittamisen ohella musiikkia sekoituksella, ja tässä kohdassa tuli kaikkia voimalaulujani, joiden sanomaa olen yrittänyt pitää yllä vaikeina aikoina:
"Don't let them take away your beautiful smile" - Backstreet Boys: "Weird World"
"I don't care what you think as long as it's about me / The best of us can find happiness in misery" - Fall Out Boy: "I Don't Care"
Eivät asiat tosiaan niin huonosti ole. Tuntuu, että elämässä tapahtuu samaan aikaan tosi ikäviä ja aivan mahtavia asioita. Tämä on merkki jostain suuremmasta, ja tuntuu että olen itse kehittymässä parempaan suuntaan. Ja hoen aina, että kaikki tekee hyvää: asiat, jotka tekevät pelkästään onnellisiksi ja myös jutut, jotka ovat aivan vammaisia mutta joista kuitenkin oppii jotain.
Joka tapauksessa, palataanpa suunnitteluprosessiin. Tästä lähtien päätin, ettei minulla tarvitse olla varmaa, paikkaansa pitävää suunnitelmaa. Alan vaan tekemään ja pidän kaikki vaihtoehdot avoinna. Kyllä sitä aina jotain saa aikaan. Niinhän minä luulin. Vihainen energia kiersi ympärilläni, ja käytin aikani lähinnä hirttokuvien muokkaamiseen. Ei vain kiinnostanut tehdä mitään, ja jos jotain tuli tehtyä, se oli vastenhakoisesti hoidettu. Ajattelin aina "ensi viikolla sitten parannan", mutta eihän niin ikinä käynyt.
Parissa viikossa sain aikaan kaavat (pakastin on muuten loistava kaavoituspöytä), protot tuli tehtyä ja oikeita housuja jopa aloitettua. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi, ja siitä huolimatta minä sitä taisin vähän hukata. Tein vapaa-ajalla kaikkea muuta kuin koulujuttuja. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että viimeiselle viikolle tuli läjäpäiten hommia. Koulusta tuli toinen kotini, jossa vietin puolet päivästä. Yöunet jäivät vähille. Itseasiassa kirjoitan tätä postausta nytkin yöllä. .-D Minulla oli onneksi tukea: ystävääni Kirsiä oli myös kaltoinkohdeltu, ja hän oli myös jäljessä. Teimme yhdessä töitä koulussa ja valvoimme öitä yhdessä. Jostain tyhjästä kuitenkin saimme voimia ja teimme huippuvauhdilla keskeneräiset vaatteet valmiiksi. Viime hetkellä ystäväni Arja kehotti minua tekemään vielä yhden tuotteen. Minähän uskon tätä ystävääni paremmin kuin opettajia (, koska Arja osaa asettaa sanansa oikein ja innostavasti). Niinpä kiireen keskellä valmistin vielä yksinkertaisen pontson.
Vauhti oli niin hurja, ettei siinä paljon kuvia tullut otettua! Jotenkin yritin kääntää stressin ja negatiiviset tuntemukset siten, että ajattelin tilanteen olevan jännittävä ja mielenkiintoinen. Tässä voi vaan itsekin seurata, selviääkö ja kuinka. Ja kyllä kovaa polskittiinkin eteenpäin.
----
Alan tulla siihen lopputulokseen, että minulla ei yksinkertaisesti ole itsekuria tehdä hommia tasaisesti ja kykyä tehdä aikatauluja. Vaikka tekisinkin aikataulun, ei se tule noudattamaan itseään, koska tarvitsen paineen ja todellisen hädän, että saan jotain aikaiseksi. Minusta se on ihan kiva juttu, vaikka pidemmän päälle siinä menee terveys ja muuta ihanaa. Mutta terveyden menemisen rajoilla minun on pakko keksiä jokin toinen aikataulutuskikka. Sekin tulee nimen omaan pakon kanssa, ei tällaisissa hupitöissä.
Minä en kyllä loistanut millään tavalla tämän artesaanityön kanssa. Harmittaa että energiaa meni hukkaan vihan tuntemiseen. Ei minkään kommentin pitäisi antaa tehdä niin. Sinällään mikään haukkumisyritys itsessään ei ole ongelma, mutta minä tein siitä ongelman. Ennustan että tulevaisuudessa on vielä ongelmissa auktoriteettien kanssa, joten tämä oli hyvää harjoitusta. Ei sillä ole oikesti väliä, mitä toinen on mieltä, kunhan läpi päästään ja on itse tyytyväinen.
----
Tässä on sitten kuvia valmiista tuotteista:
Inspiroiduin tekemään mekkopaidan, kun katsoin laamalauluvideon Twaimzin vyötärölle sidottua paitaa. Kun yläosan ja vytärölisän yhdistää, syntyy tuollainen paitamekko. Tuollaiselle mallille tekee kunniaa saada kevyt kangas, joka voi liehua tuulessa ja muuta ihanaa! Paidan kuvio ja värinvaihtelut tuovat asuun eläimellisyyttä (laamamaisuutta). Housut edustavat Twaimzin synkkää puolta. Hän aina kehottaa videoidensa lopussa katsojia pysymään pahoina käyttäen sanoja stay bad. Twaimz tykkää kääriä puntteja. Yritin pitää asun yksinkertaisena, sillä sellainen Twaimzin oma tyylikin on. Asu on varusttu laaman värein.
Pontso ja rannekoristukset puolestaan edustavat laamoja. Tilasin netistä 100% baby llama -lankaa, ja ihan rehellisesti voin sanoa, että kyseinen lanka on pehmeintä ja ihaninta, mitä vaan voi olla. Lisää laamafiilistä hain villapontsolla: se on lämmin ja karkea. Hapsutukset tuovat mieleen laamankarvat. Laamameininki saa asuun hyvin paljon Perun vaikutteita.
Housuissa olen ylpeä siitä, että sain ommeltua ne aika siististi. Paidassa sain kokea hulluja vuorikangasompeluseikkailuja. Hyh, en kyllä tykkää vuorittaa. .-D Lisäksi kokeilin uusia saumarakenteita. Sivusaumojen tuplapäärme ei ehkä kuitenkaan ollut paras ratkaisu. Nyt luulen ymmärtäväni viimeinkin, että vuorin kaavat laitetaan kankaalle ikään kuin väärinpäin, että tuloksesta tulee toivottu.
Oh, jotenkin kun ajattelee kokonaisuutta ymmärtää, miten vähän oikeastaan tiedänkään vaatteiden tekemisestä. Olen hetken elänyt illuusiossa, jossa luulen osaavani vaikka mitä, mutta tällainen "rankka" kokemus pudotti minut taas maan pinnalle. Opin huomaamaan oman vajaavaisuuteni. Ilman ihania ihmisiä ympärillä en olisi saanut varmaan yhtäkään vaatetta valmiiksi. Olen aina luullut pärjääväni omillani. Tavallaan mikään ei ole vain oman itsen ansiota, vaan kaikki ihmiset ympärillä vaikuttavat työntekoon.
Paidan kuosittelu- ja leikkuusuunnitelma (+ onnenloikat) :
Pontson taso- ja poikkileikkauskuvat:
Pontson työjärjestys:
1. Hapsutus
2. Olka- ja sivusauman ompelu
3. Vuorin kiinnitys
Materiaali:
Villa
Hoito-ohjeet:
Muuta: Tuuleta tuotetta vesipesun sijaan. Se puhdistuu pelkästään sillä.
Leikkaussuunnitelma:
Siinä se sitten. Tuntuu että jäi paljon kaikkea oleellista pois, mutta joskus vaan täytyy tuottaa petymys joillekin ja jopa itselleen. Ei mutta oikeasti, hienosti sain tehtyä, jee lol. .-D
Tein ystävälleni Miralle vartalo-, väri- ja tyylianalyysin, ja nytpä selitän jotain hauskaa kyseisestä prosessista. .-D
Mira on värityypiltään kevät. Hempeän lämpimät sävyt sopivat hyvin yhteen hänen kauniiden vaaleiden hiukstensa ja kultapohjaisen ihoansa kanssa.
Katselimme inspiraatiokuvia, joiden pohjalta analysoin Miran mieltymyksiä. Miran unelmatyyli on sekoitus suloisen hilpeitä anime-vaatteita sekä klassisen tyylikkäitä kolttuja ja asusteita. Olin myös havaitsevani, että hän pitää joistakin sportti- ja hippityylin elementeistä.
Tuhersin parit luonnokset asuista, jotka ovat mielestäni otolliset juuri Miralle. Hänen vartalonsa on C- ja pehmeää A-tyyppiä. Näin ollen hänen kannattaa pukea melko vartalon myötäisiä vaatteita ja korostaa vyötäröä. Värit kannattaa sijoittaa siten, että ne ovat yläosassa vaaleammat ja kirkkaammat kun taas alaosassa tummemmat. Jakut antavat olemukseen ryhtiä, ja erilaiset rypytykset ovat tosi kauniit yläosaan. Alaosaan kannattaa valita lantiolta istuva polviin ulottuva hame tai suorat housut.
Haha, sitten piirsin vielä muutaman huonon kokonaisuuden, jossa päästin itseni vapaaksi. .-D Liian pitkät tai lyhyet hameet tai shortsit eivät ole kaikista otollisimmat. Lisäksi Miran kannattaa välttää pörröisiä kankaita ja leikkaussaumoja alalantiolla.
Kaiken tutkiskelun pohjalta kävimme sovittamassa tällaisia asukokonaisuuksia. Harmiksemme anime-vaatteita on vähän vaikea löytää lähistöiltä. Suomi on tylsä maa. Meillä kuitenkin oli paljon ihmeteltävää värien ja mallien kanssa.
Oli kyllä mielenkiintoinen tehtävä. Tämän postauksen kasasin vähän huonoon biorytmiaikaan kiireen keskellä, että lopputuloskin on vähän sen näköinen. .-D Hei mutta minun täytyy opetella uskottelemaan itselleni, ettei aina täydy onnistua kaikessa täydellisesti. Tähän loppuun haluan kiittää vielä Miraa, sillä hän oli aivan loistava ja paras asiakas! <3
