Pöydillä hyppimistä

Vitosjakson työt tulivatkin jo esiteltyä aiemmin pakon edessä, mutta jokunen kuva jäi vielä yli ekan vuoden viimeisistä hetkistä. Kokoan siis tähän postaukseen jonkinlaisen kertomuksen jakson kulusta.


Jep, minä löysin Paintin... .-D
Jakso alkoi täynnä tarmoa ja toteutumattomia lupauksia tehokkuudesta, mutta joka tapauksessa kaavoja tuli piirrettyä ja kuositeltua ainakin pari viikkoa. Kuulostaa liian pitkältä ajalta ainakin minun mielestäni, mutta niin se vain meni. Housujen peruskaavaa (ylempi kuva) tuli piirrettyä useaan otteeseen alussa, mutta puvun peruskaavan (alempi) opettelimme vasta aivan jakson lopussa.

Housujen peruskaava oli vaikea ja monivaiheinen temppu, mutta se tuli kyllä jankattua niin moneen kertaan, että luulen nyt kyllä jo osaavani. Huh, kuvanottohetkellä oli kyllä uuvuttava päivä. Piirsin ensimmäistä kertaa itsenäisesti housun kaavaa omilla mitoillani. Koko ajan piti ymmärtää ohjeita, joita ei tosiaan oltu tehty minun aivoilleni sopiviksi. Kauan meni, mutta myös valmista tuli. Yh, ja vielä kun tämä kaikki tapahtui kuvottavien sirkusvaatteiden valmistus -päivien perään. Ei ihme että uuvutti.

Alku oli puuduttava, mutta kyllä sitä lopulta päästiin pöydillekin hyppimään. Itse asiassa taisin loikkia pöydän yli jo kaavojakin piirtäessä neuvoessani muita. Hei mutta pöydän päällä vain tuntuu luonnolliselta olla! Niin mutta asiaan takaisin, huippuhienot kokemukset syntyivät verta roiskiessa FOB-paitaan. Veri on ällöä, mutta tekoveri on ihanaa. Ja tekoverta tehdessä ja roiskiessa minusta tuli hetkeksi hullu psykopaatti. Ja se oli ihanaa.


Housujakin tuli ommeltua, ja sain leikellä kourallisen saumurointisotkuja irti housuista. Määrä yllätti minut, ja otin ihanan muistokuvan tilanteesta!


Tältä näytti minun työpisteeni päivittäin heti aamusta jakson viimeisellä puoliskolla. Kun heitin laukun ja takin pöydälle kouluun tullessani, oli puolet pöydästä täytetty. Sitten hain kaapista pari kassillista housujen ja paidan palasia, ja kun ryhdyin vielä työntekoon, oli lopputulos aina tämä. Minä vain tarvitsen hiukan kaaosta ympärilleni... ja vähän lisätilaa. Saatuani oman pöytäni aivan täyteen käännyin ystäväni Nooran pöydälle jatkamaan hommiani.

Ystäväni Riina oli aivan ihana ja ompeli minulle upeat shortsit jakson aikana! ♥ Minä tosin taisin olla aika rasittava asiakas, sillä totta kai minun oli saatava pöksyihin kaikenlaisia ihmeellisiä yksityiskohtia ja muuta vaikeaa, voih. Mutta Riina hoiti hommansa kunnialla!


Viimeisellä viikolla siivoilimme luokkaa, ja tällaisen määrän löysin tavaraa pienestä ompelulaatikostani: katkenneita neuloja, paininjalkoja, puolakoteloita... Joku voisi miettiä, miten sain kasattua tuollaisen määrän roinaa, mutta minä vain olen niin taitava! .-D

Vika jakso oli vivahteikas: tylsiä, kivoja ja neutraaleja tehtäviä. Mutta hei, sain kaiken vihdoin ajallaan valmiiksi... tai siis ainakin melkein. Riittävän hyvin! Kesän tullessa olin päässyt sellaiseen työntouhuun, ettei lomalle meno olisi oikeastaan edes innostanut. Todella outoa minulle.

Esiintymisvaatteita & traumoja

Huhhuh, nelosjakso oli ompelujen osalta rankkaa aikaa, ja töiden lopullinen valmistuminen siirtyi pitkälle vitosjaksoon. Ah, olen niin onnellinen, että tämä kaikki tuska on takanapäin!


Katso isompana
Jakson alussa tuli piirrettyä aivan hiirveästi peruskaavoja! Käsittelimme ensimmäistä kertaa joustavia materiaaleja, minkä vuoksi opettelimme niin housun, paidan kuin bodynkin piirtämisen. Jouston ansiosta muotolaskoksia ei tarvita ollenkaan, ja piirtämiseenkin sai ylipäätään aivan uudenlaisen otteen! Vielä tokassa jaksossa riemuitsin, kun paidan peruskaavaa ei tarvinnut piirtää, mutta viimeisillä kouluviikoilla piirsin aivan vapaaehtoisesti puvun peruskaavan.

 

Varsinainen tarkoitushan oli valmistaa sirkusopiskelijoille esiintymisvaatteet Kami-esitykseen. Ehdin jo riemuita "jipii, pääsemme tekemään esiintymisvaatteita, jotka päätyvät ihan oikeasti näytille", mutta into ehti kyllä kadota mystisesti ennen kuin pääsin edes tekemisen makuun. Meille tyrkättiin valmiit suunnitelmat ja kankaat, mikä osoittautui aika mälsäksi. Olisin motivoitunut takuulla enemmän, jos olisin saanut toteuttaa jotain omaa luomustani. Kuvissa on asu, jota itse päädyin valmistamaan, ja sen kuosittelusuunnitelma.


Ompelu osoittautuikin sitten aivan ylivoimaiseksi hommaksi. Kankaat saapuivat jakson viimeisillä päivillä, ja kaikesta yrityksestä huolimatta suurimmalla osalla jäi enemmän tai vähemmän kesken. Kyllä, minä kuuluin niihin, joilla oli vielä paljon tehtävää. Niinpä meidän piti jäädä yleensä kerran viikossa jatkamaan sirkusvaatteita iltapäivällä normaalien tuntien päätteeksi. Se tuntui erityisen raskaalta, koska yleinen ilmapiiri oli sanoinkuvaamattoman negatiivinen, eikä koko juttu kiinnostanut pätkääkään. Lisäksi meidän tuli pärjätä joustaville kankaille tarkoitettujen työtapojen ja erikoiskoneiden kanssa, joiden käyttöä minä en ainakaan heti sisäistänyt. Tunnilla jopa kerran uhosin ystävälleni Nooralle, että "jos me tästä selviämme, selviydymme ihan mistä tahansa". Nämä sanat muistattakoon, kun ensi kerralla joudun tiukkaan tilanteeseen.


Kyllähän sitä lopulta tuli valmistakin, opettajan avustuksella tosin. En edes viitsinyt ottaa kuvaa "tekemästäni" haalarista, sillä opettaja ompeli siihen kaikki hienot kaitalehärpäkkeet kiinni. Shortsit kuitenkin ompelin ihan itse alusta loppuun, ja painoin punttiin vehnäjauhotaikinaestotekniikalla hienon sorsaparven. Tai ehkä ne ovat joutsenia, aivan sama.


Ja nyt päästään kysymykseen, mikä viivytti niin kauan... Sirkusasutunneilla tuli piirrettyä aivan ennätysmäärä juhlalaamoja ja ihme akkoja. En minä ihan oikeasti näiden takia niin jälkeen jäänyt, eheh.


Toisena projektina sirkusvaatteilun lisäksi valmistin parin luokkatoverin kanssa Taikamoiseen rooliasua Sarastrolle, temppeliherralle. Näyttelijät tulivat Kaarisilta ry:n Taide- ja toimintakeskuksesta. Meidän hahmollamme oli moottorilla ohjattava pyörätuoli, jonka mittojen mukaan valmistimme kaavun ja viitan miljoonia mittoja ottamalla ja soveltamalla. Teatterivaatetus kuulosti aivan älyttömän jännittävältä, mutta minun makuuni pääsimme toteuttamaan aivan liian yksinkertaisia ja kankeita juttuja. Tuntui, että mitä tahansa sitä tekikin, lopputuloksesta ei saanut visuaalisesti näyttävää ja kaunista. Itse pääasiassa kaavoitin, ja kuvassa olevan viitan sitten ompelinkin. Ah, minä niin tykkään viitoista, ja oli aivan pakko yhtenä perjantaiaamuna käydä hiukkasen loikkimassa ja kuvia ottamassa!


Sitten väsäsin vielä jännittävän paidan kaavan japanilaisen kaavoituskirjan avulla. Kaavan yläosaan lisättiin väljyyttä KE:n suuntaan, ja mukaan läntättiin tuollainen pitkä "nauha". Kun paloja on kaksi, solmitaan nauhat keskenään rusetiksi. Usein en oikein tiennyt, mitä olin tekemässä, ja siksi kaavapaperia tuli liimattua useita kerroksia. Kaavastani muotoutuikin sitten kummallinen yksilö mutta aivan selvästi minun näköiseni. .-D En ehtinyt ommella itse tuotetta tuon rooliasuprojektin vuoksi, mutta täytyy yritellä ensi vuonna jossain vaiheessa. Tosin ehdin kadottaa jo takakappaleen, mutta nopeasti sen vetää uudestaan.

Olen koittanut kirjoitella tätä postausta koko kesäkuun, mutta aina jokin juttu on tyssännyt. Vihdoin valmista! Kesän aikana pitäisi saada aikaiseksi vielä 3-4 postausta, tai siis aiheet olen jo keksinyt, mutta toteutus on vielä puolitiessä. .-D Hiljaa hyvä tulee.