Hehe, eipä ole tullut vähään aikaan kirjoiteltua mitään, ja kaikkia postauksia on taas jo rästissä. Hassua: Kesälomalla minulla oli niin loistava tahti ja kiriminen, mutta heti kouluun palaamisen jälkeen kaikki on jäänyt tekemättä. Tekisi mieli syyttää koulun auktoriteetteja blogailuinnon laskemisesta, mutta taidan syyttää vain itseäni. Ihan sama, nyt muihin aiheisiin!
Muotinäytösjaksossa tein ikään kuin vahingossa ylimääräishommia. Halusin toden totta saada tehdyksi kaksi asukokonaisuutta, ja siksi lähdin innokkaasti piirtelemään peruskaavoja pienoiskoossa. Itsestäni se oli aika lailla ajanhaaskausta, mutta tottelin vain auktoriteettien käskyjä. Virhe.
Tein tästä asusta kuosittelusuunnitelman. Innostuin taas muokkaamaan kuvia niin ettei "oleellisista" jutuista saa mitään selvää, joten voit katsoa paremmat kuosittelusuunnitelmat paidasta ja hameesta. Kun kaikki oli onnellisesti valmista, tulivat opettajat väliin ja käskivät meitä muokkaamaan asujamme. Into ylläolevan asun toteuttamiseen lopahti, ja vaihdoin kokonaan suunnitelmaa. Lopulliseen työhön en sitten edes piirtänyt käsin peruskaavoja ja kuosittelusuunnitelmia... Turhautti. Ja kyllä, voin myöntää olevani hieman katkera.
Jes, sain vähän raivottua. Oikeesti? Jipii, mahtavaa joulua kaikille! <3
Hehe, pitkästä aikaa. Aika on mennyt ihan liian nopeasti, mutta nyt kuule sinulla on mahdollisuus lueskella Salpauksen Framed-muotinäytöksen Batmanin innoittamaa juhlakoltun valmistusta!
Olen tässä postauksessa hieman narsistinen, kun omia pärstöjä olen laitellut pitkin postausta. Hei mutta minun naamastani pystyy lukemaan (kai) meneillään olevan olotilan, ja siksi pärstäkuvat ovat oiva lisä postaukseen. Joo...
Kesäloman päätyttyä oli kivaa tulla taas kouluun näkemään vanhoja tuttuja, ja mieli oli intoa täynnä tulevan Kätevä-muotinäytöksen ansiosta! Minulla ja ystävilläni Nooralla ja Riinalla oli suuri palo päästä tekemään jotain viittaihanuuksia. Päätimme luokan kanssa tehdä elokuva-aiheisen sisääntulon muotinäytökseen, ja minä ystävineni valitsimme inspiraation kohteeksemme Batmanin, mahtipontisen salaperäisen lepakkomiehen. Ensimmäisen viikon aikana suunnitelmat selkiytyivätkin: Innostuin Harley Quinnin puna-mustasta värimaailmasta, viitat nappasin Batmanilta itseltään, ja Arvuuttaja luovutti kysymysmerkkinsä paitaan. Kaikki oli mahdottoman kivaa, ja teki mieli vain hyppiä innosta! Ja niin Noora, Riina ja Izsmo tekivät suunnittelemansa viisi asukokonaisuutta onnellisesti loppuun. No ei ihan.
Kun suunnitelmat oli aika kertoa koko luokalle, olivat kaikki opettajat yhtäkkiä mallistoamme vastaan. Asukokonaisuudet olivat kuulemma liian samanlaiset, mutta niissä ei kuitenkaan ollut mitään yhdistävää tekijää. Opettajat tulivat korjaamaan ihania luonnoksiamme omilla "huippuhyvillä" ideoillaan. Siinä kohtaa mietin, että tehkää oma mallisto, kun olette olevinaan niin taitavia. Minä en todellakaan halunnut tehdä mitään pakkolisäyskompromiseeja asujeni suhteen vain miellyttääkseni opettajia puhumattakaan siitä, että olisin alkanut ommella heidän ehdollaan. Siinä kohtaa innostus olisi kadonnut kuin tyhjään. Niinpä päätin piirtää lisää luonnoksia ja keksiä jotain älyttömän hienoa. Jep, olen erittäin katkera.
No mutta tulihan se huippuidea sitten lopulta! Eräänä iltana löysin ihanan inspiroivan kaavoitusblogin (hitsi vaan kun on kokonaan unohtunut, mikä sivu oli kyseessä). Silloin tajusin kaavoittamisesta pari kikkaa lisää, mitä halusin ehdottomasti päästä kokeilemaan käytännössäkin. Lisäksi sain kehiteltyä ihanan juhlavan asun, johon olin yhdistellyt elementtejä edellisistä luonnoksista ja joka taas sopi yhteen Nooran juhlakoltun kanssa. Ainut huono puoli tuntui vain olevan se, ettei uusi asu oikein liittynyt Batmaniin mitenkään. Isi kuitenkin lohdutti ja sanoi, että asu voisi olla Kissanaisen. Ylläolevassa kuvassa ovat tosiaan kaikki uudemmat luonnokset ja keskellä sitten tämä huippuoivallus.
Katselin koko jakson läpi Batman-leffoja. Jäin niihin niin koukkuun, älyttömän hyviä, ah. Yhdistin jotenkin voimakkaasti tilanteemme Batman Returnsin (1992) Selina Kylen muuntautumiseen Kissanaiseksi. Tajusin, että luodakseen jotain mahtipontista täytyy ensin olla Selinan tavoin suuressa ahdingossa ja kärsiä. Sitten tulee dramaattinen käännös, minkä seurauksena entinen Selina ikäänkuin kuolee ja syntyy Kissanaisen. Selina tuhosi suloisen kotinsa, ja mikä ihaninta: hän tuunasi vanhoista vaatteistaan Kissanaiselle asun! Kyllä tällainen ompelija vähemmästäkin innostuu. .-D Joka tapauksessa, meidänkin ryhmämme kävi pohjalla ja kyllästyi auktoriteetteihin, mutta kuitenkin keksimme uudet paremmat ideat omin avuin.
Seuraavaksi alkoikin vähän kuiva vaihe: nimittäin kaavoittaminen. Minä itse olin menossa malliksi muotinäytöksessä, ja luonnollisesti halusin esitellä omaa asuani. Niinpä aloin tehdä puvun peruskaavaa omilla mitoillani, mutta en monen yrityskerran jälkeen osannut piirtää kaavaa loppuun. Tekisi mieli syyttää taas opetusta, sillä nykyisin olen nerokas kaavojen kanssa, Joka tapauksessa keksin kiertotien ja muokkasin viime vuoden Grafikselta tulostettuja kaavoja. Hyvin onnistui.
Oivalsin viimein, että kellotusta voi käyttää muuhunkin kuin pelkästään hameeseen muhkeutta tuomaan. Saumakohtaa kellottamalla saa rypytystilaa. Pieniä rynttysiä on niin rasittavaa ommella, mutta ne näyttävät niin hienoilta, että vaiva kannattaa nähdä!
Varmaan ensimmäistä kertaa koulujeni aikana pääsin aloittamaan oikeaa työtä ajoissa. .-D Yleensä olen ommellut protoa älykauan, ja sitten oikean työn kanssa on kauhea kiire. Nyt oli huippuhauskaa ommella palasia yhteen, kun aikaa oli ja sai rauhassa tehdä. Ihan yllätyin!
Kyllähän sitä tuli kuitenkin vielä kärsittyäkin. Loppujaksoa kohden kiire pääsi yllättämään taas. Oli sitä aikaa kuinka paljon, onnistun aina jäämään jälkeen. Minä vaan en osaa olla tehokas, ellen tiedä, että hommat on pakko saada tehtyä. Eräänä hienona päivänä oivalsin tasosaumuriin kyllästyneenä hienoja asioita ajankäytöstäni:
"Tasosaumuri on vähän niin kuin minä: Kun mä joskus harvoin toimin, saan jotain aikaan. Muulloin ei niinkään." - 27.10.2015
Helma vei odotettua enemmän aikaa. Aloin pulskentaa "pyrstöä" tyllillä, ja sen kanssa sain hiukan temppuilla. Eteenkin kun olin keksinyt kaavoittaa hauskoja kulmia. Hermothan siinä meni ja paniikki iski, kun kulma ei meinaa millään ompeloitua (.-D) hyvin. Onneksi minulla on noista kulmista kokemusta. Pakkomielle tunkea niitä kaikkialle. .-D
Paljettien kanssa tuli myös säätöä. Aioin ommella niitä ensin mustiin alueisiin, mutta yhden päivän paljettiompelujen jälkeen totesin, etten pidäkään paljettien paikasta. Lisäksi en olisi ehtinyt millään ommella niitä niin paljon kuin tarkoitus oli. Niinpä vaihdoin uuden trikoopalasen paljettipalan tilalle. Paljetteja ompelin lopuksi sitten punaisiin osuuksiin sinne tänne.
Siinä se sitten. Arvostan todella, jos ja kun jaksoit lukea postauksen loppuun asti. Ihanaa että minulla on sinun kaltaisesi lukija! ♥
Oli ihan pakko valita kaikki "harvinaisimmat" kirjaimet. On se nyt brutaalia, ettei esimerkiksi Q:ta tule käytettyä ikinä!
Tosta mun selityksestä ei kyllä tajua yhtään mitään, mutta antaa mennä vaan. -> Mallianalyysi: Juhlamekko: Lepakkohihat: Toinen hiha raglanhiha, jonka saumassa on rypytystä (miehustassa). Toisessa hihansuussa on n. 20 cm trikoopätkä. Hihat kokopitkät. Toinen olka on paljaana. Pääntie on leveä, ja sen sisäsaumaan on kiinnitetty vinonauha tukemaan.
Vyötärön kohdilla on sauma. Ylä- ja alaosan välissä on piilovetoketju. Alaosa on polviin asti kynähameen mallinen, ja siinä on v-jalantie (semmoista ei oo olemassakaan .-D). Loppuhelma on kellotettu, ja siinä on kolme kerrosta: tylli ja kaksi kangaslärpsykettä. KE:ssä on polviin asti "halkio".
Työjärjestys:
1. Valmista yläosa: Rypytä etupalan miehusta, ja sen jälkeen hihat kiinni etu- ja takakappaleen miehustaan. Lopuksi ompele sivusaumat
2. Valmista alaosa: Ompele sivusaumat. Yhdistä kellotetut palaset kiinni toisiinsa, ja ompele taitokset alareunaan. Sen jälkeen ompele tylli- ja kangaspalaset kiinni miehustaan.
3. Yhdistä ylä- ja alakappale
4. Ompele piilovetoketju
5. Ompele pään- ja hihantiet
6. Viimeistele
Hinnoittelu:
Pesu- ja hoito-ohjeet:
Minä kyllä syytän koulua unirytmini pilaamisesta! Ensin ne laittavat messuille töihin koko viikonlopuksi, ja nyt täytyy valvoa myöhään näiden blogijuttujen vuoksi. Pitäisi vielä jaksaa tehokkaasti aloittaa työssäoppimisjakso vielä tällä viikolla... Hehe, ja mikään tietty ei ole omaa syytäni. Mutta henkisen hyvinvoinnin vuoksi täytyy syyttää välillä (aina) muita. .-D
Vitosjakson loppu oli aivan älytöntä kirimistä. Kaikki välttämätön tylsä tuli tehtyä, mutta näin kesälomalla olen voinut unohtaa aikatauluilut. (Se selittänee miksen saa mitään aikaan. .-D) Hei mutta olen odotellut oikeita fiiliksiä, ja olen lopultakin kuvannut tunnelmointikuvia! ♥ Ihan oikeasti, kuvattavana oleminen, maskeerautuminen ja kuvien muokkaaminen on aivan mahtavaa ja uskomattoman kivaa! Nyt esittelen vitosjaksossa valmistamani vaatteet!
Ihanan luontoinen leopardikangas kutsui minua jo Eurokankaan palalaarissa, ja materiaalin kepeän olemuksen pohjalta kehittelin paidalle mallin. Aloitin paitaa jo nelosjaksossa joustavan materiaalin kurssilla, mutta sain sen valmiiksi lopulta viime hetkillä: Jäin viimeisenä koulupäivänä ompelemaan parit hassut saumat saatuamme "todistukset". Olen tätä toistanut jo luvattoman monta kertaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan!
Piirsin ihan omin pikkukätösin omamittaisen joustavan paidan peruskaavan, jota pikkaisen muokkailemalla syntyi runko paitulille. Loput roikkuhärpäkkeet taiteilin sitten enemmän tai vähemmän tyytyväisenä nuken päällä, muotoilin siis yksinkertaisemmin sanottuna. Minun piti tehdä pari luovaa ratkaisua mallin suhteen, sillä kangas meinasi loppua kesken! En nimittäin osannut käsittää, kuinka paljon laskosrypäkset oikein kangasta veivätkään. Kerrankin ei jäänyt turhia jämäpaloja, vaan koko kangasköntsälle tuli käyttöä! Kaikesta huolimatta paidasta tuli visuaalisesti mielenkiintoinen.
Oli kyllä ihanaa päästä kaiken työskentelyn jälkeen lopultakin kuvailemaan! Seikkailimme siskon kanssa metsässä, ja kuvia tuli otettua aivan ennätysmäärä. Vaatteella vain oli sellainen vaikutus. Kuvauspaikkoja kun sattuu tällaisessa pusikossa olemaan enemmän kuin tarpeeksi, ja kuvausajankohta sekä ilmakin olivat puolellani!
Kuvanmuokkaus on toisinaan matematiikkaa, aika usein oikeastaan. Tässä koitin toteuttaa Tintistä inspiroituneille housuille niiden sisintä olemusta: realismia, sarjakuvamaisuutta ja tietenkin seikkailuhenkeä! Tarinoin enemmän jo housujen valmistamisesta aiemmassa postauksessa.
Nämä housut ovat varmaankin tähän astisista tekeleistäni eniten toimivimmat käytännön tilanteissa. Minun luomukseni ovat aina täynnä hurjasti kangasta, mikä tekee vaatteesta yllättävän painavan, tai sitten lopputulos on muuten vaan kummallisen näköinen. Tällä kertaa housuista tuli ihan järkevät kuunnellessani asiakkaan toiveita.
Verta, voimaa ja dramatiikkaa. Put on your war paint!
Ah, kuvaa katsellessa minulle palasi ihana muisto menneisyydestä, kun valvoin koko yön ja kirjoittelin yllä olevan paidan valmistuksesta. Paita on inspiroitunut Fall Out Boyn levystä Save Rock And Roll. Kantsii vilkaista myös suunnittelukirjoitus! Veripaita oli aivan älyttömän hauska valmistaa, mielekkäin työ koko vuoden aikana! Harmi vaan että jouduin ompelemaan sen kasaan hirveällä kiireellä, ja kirjallinenkin osio tuli vähän hutaistua. Meinasin kirjoittaa paitaan veren keskelle We're gonna die, mutta se jäi toistaiseksi pois.
Ah, katsohan nyt näitä kuvia. Tällaisten kuvien muokkaaminen on jotain aivan uskomatonta ja vapauttavaa! Minä aina inspiroidun kaikesta tuhosta, synkkyydestä ja verestä. Oi, rakastan kontrastisuutta ja puna-harmaa-mustaa värimaailmaa! Olen ylipäätään innostunut myös punaisesta väristä yllättävällä tavalla tässä vuoden aikana.
Paita realistisemmassa kuvanmuokkauksessa yksityiskohtineen. Paidan alareunassa ja hihoissa on tosiaan tuollaista rynttyjä. Tosiaan sotkin ihan itse nuo veriläntit kankaalle. Oli hauskaa! Sain melkein vältettyä minun luomuksilleni tyypillisiä ihmeellisiä teräviä kulmia, kunnes lisäsin yhden sellaisen selkäpalaan. Kulmat vain tekevät vaatteista mielenkiintoisia. Ja minulle tulee paljon ihmeellistä ommeltavaa. .-D
Hehe, vihdoin sain postauksen julkaisukuntoon! Olen oikeasti temppuillut kuvien ja kirjoitusten kanssa koko kesän. Hui kauhia, eihän tässä ole enää kuin neljä kesälomapäivää, ja sitten taas mennään kouluun sekoilemaan ja luomaan jotain uutta! Loistavaa .-D
Vitosjakson työt tulivatkin jo esiteltyä aiemmin pakon edessä, mutta jokunen kuva jäi vielä yli ekan vuoden viimeisistä hetkistä. Kokoan siis tähän postaukseen jonkinlaisen kertomuksen jakson kulusta. Jep, minä löysin Paintin... .-D
Jakso alkoi täynnä tarmoa ja toteutumattomia lupauksia tehokkuudesta, mutta joka tapauksessa kaavoja tuli piirrettyä ja kuositeltua ainakin pari viikkoa. Kuulostaa liian pitkältä ajalta ainakin minun mielestäni, mutta niin se vain meni. Housujen peruskaavaa (ylempi kuva) tuli piirrettyä useaan otteeseen alussa, mutta puvun peruskaavan (alempi) opettelimme vasta aivan jakson lopussa.
Housujen peruskaava oli vaikea ja monivaiheinen temppu, mutta se tuli kyllä jankattua niin moneen kertaan, että luulen nyt kyllä jo osaavani. Huh, kuvanottohetkellä oli kyllä uuvuttava päivä. Piirsin ensimmäistä kertaa itsenäisesti housun kaavaa omilla mitoillani. Koko ajan piti ymmärtää ohjeita, joita ei tosiaan oltu tehty minun aivoilleni sopiviksi. Kauan meni, mutta myös valmista tuli. Yh, ja vielä kun tämä kaikki tapahtui kuvottavien sirkusvaatteiden valmistus -päivien perään. Ei ihme että uuvutti.
Alku oli puuduttava, mutta kyllä sitä lopulta päästiin pöydillekin hyppimään. Itse asiassa taisin loikkia pöydän yli jo kaavojakin piirtäessä neuvoessani muita. Hei mutta pöydän päällä vain tuntuu luonnolliselta olla! Niin mutta asiaan takaisin, huippuhienot kokemukset syntyivät verta roiskiessa FOB-paitaan. Veri on ällöä, mutta tekoveri on ihanaa. Ja tekoverta tehdessä ja roiskiessa minusta tuli hetkeksi hullu psykopaatti. Ja se oli ihanaa.
Housujakin tuli ommeltua, ja sain leikellä kourallisen saumurointisotkuja irti housuista. Määrä yllätti minut, ja otin ihanan muistokuvan tilanteesta!
Tältä näytti minun työpisteeni päivittäin heti aamusta jakson viimeisellä puoliskolla. Kun heitin laukun ja takin pöydälle kouluun tullessani, oli puolet pöydästä täytetty. Sitten hain kaapista pari kassillista housujen ja paidan palasia, ja kun ryhdyin vielä työntekoon, oli lopputulos aina tämä. Minä vain tarvitsen hiukan kaaosta ympärilleni... ja vähän lisätilaa. Saatuani oman pöytäni aivan täyteen käännyin ystäväni Nooran pöydälle jatkamaan hommiani.
Ystäväni Riina oli aivan ihana ja ompeli minulle upeat shortsit jakson aikana! ♥ Minä tosin taisin olla aika rasittava asiakas, sillä totta kai minun oli saatava pöksyihin kaikenlaisia ihmeellisiä yksityiskohtia ja muuta vaikeaa, voih. Mutta Riina hoiti hommansa kunnialla!
Viimeisellä viikolla siivoilimme luokkaa, ja tällaisen määrän löysin tavaraa pienestä ompelulaatikostani: katkenneita neuloja, paininjalkoja, puolakoteloita... Joku voisi miettiä, miten sain kasattua tuollaisen määrän roinaa, mutta minä vain olen niin taitava! .-D
Vika jakso oli vivahteikas: tylsiä, kivoja ja neutraaleja tehtäviä. Mutta hei, sain kaiken vihdoin ajallaan valmiiksi... tai siis ainakin melkein. Riittävän hyvin! Kesän tullessa olin päässyt sellaiseen työntouhuun, ettei lomalle meno olisi oikeastaan edes innostanut. Todella outoa minulle.
Huhhuh, nelosjakso oli ompelujen osalta rankkaa aikaa, ja töiden lopullinen valmistuminen siirtyi pitkälle vitosjaksoon. Ah, olen niin onnellinen, että tämä kaikki tuska on takanapäin!
Katso isompana
Jakson alussa tuli piirrettyä aivan hiirveästi peruskaavoja! Käsittelimme ensimmäistä kertaa joustavia materiaaleja, minkä vuoksi opettelimme niin housun, paidan kuin bodynkin piirtämisen. Jouston ansiosta muotolaskoksia ei tarvita ollenkaan, ja piirtämiseenkin sai ylipäätään aivan uudenlaisen otteen! Vielä tokassa jaksossa riemuitsin, kun paidan peruskaavaa ei tarvinnut piirtää, mutta viimeisillä kouluviikoilla piirsin aivan vapaaehtoisesti puvun peruskaavan.
Varsinainen tarkoitushan oli valmistaa sirkusopiskelijoille esiintymisvaatteet Kami-esitykseen. Ehdin jo riemuita "jipii, pääsemme tekemään esiintymisvaatteita, jotka päätyvät ihan oikeasti näytille", mutta into ehti kyllä kadota mystisesti ennen kuin pääsin edes tekemisen makuun. Meille tyrkättiin valmiit suunnitelmat ja kankaat, mikä osoittautui aika mälsäksi. Olisin motivoitunut takuulla enemmän, jos olisin saanut toteuttaa jotain omaa luomustani. Kuvissa on asu, jota itse päädyin valmistamaan, ja sen kuosittelusuunnitelma.
Ompelu osoittautuikin sitten aivan ylivoimaiseksi hommaksi. Kankaat saapuivat jakson viimeisillä päivillä, ja kaikesta yrityksestä huolimatta suurimmalla osalla jäi enemmän tai vähemmän kesken. Kyllä, minä kuuluin niihin, joilla oli vielä paljon tehtävää. Niinpä meidän piti jäädä yleensä kerran viikossa jatkamaan sirkusvaatteita iltapäivällä normaalien tuntien päätteeksi. Se tuntui erityisen raskaalta, koska yleinen ilmapiiri oli sanoinkuvaamattoman negatiivinen, eikä koko juttu kiinnostanut pätkääkään. Lisäksi meidän tuli pärjätä joustaville kankaille tarkoitettujen työtapojen ja erikoiskoneiden kanssa, joiden käyttöä minä en ainakaan heti sisäistänyt. Tunnilla jopa kerran uhosin ystävälleni Nooralle, että "jos me tästä selviämme, selviydymme ihan mistä tahansa". Nämä sanat muistattakoon, kun ensi kerralla joudun tiukkaan tilanteeseen.
Kyllähän sitä lopulta tuli valmistakin, opettajan avustuksella tosin. En edes viitsinyt ottaa kuvaa "tekemästäni" haalarista, sillä opettaja ompeli siihen kaikki hienot kaitalehärpäkkeet kiinni. Shortsit kuitenkin ompelin ihan itse alusta loppuun, ja painoin punttiin vehnäjauhotaikinaestotekniikalla hienon sorsaparven. Tai ehkä ne ovat joutsenia, aivan sama.
Ja nyt päästään kysymykseen, mikä viivytti niin kauan... Sirkusasutunneilla tuli piirrettyä aivan ennätysmäärä juhlalaamoja ja ihme akkoja. En minä ihan oikeasti näiden takia niin jälkeen jäänyt, eheh.
Toisena projektina sirkusvaatteilun lisäksi valmistin parin luokkatoverin kanssa Taikamoiseen rooliasua Sarastrolle, temppeliherralle. Näyttelijät tulivat Kaarisilta ry:n Taide- ja toimintakeskuksesta. Meidän hahmollamme oli moottorilla ohjattava pyörätuoli, jonka mittojen mukaan valmistimme kaavun ja viitan miljoonia mittoja ottamalla ja soveltamalla. Teatterivaatetus kuulosti aivan älyttömän jännittävältä, mutta minun makuuni pääsimme toteuttamaan aivan liian yksinkertaisia ja kankeita juttuja. Tuntui, että mitä tahansa sitä tekikin, lopputuloksesta ei saanut visuaalisesti näyttävää ja kaunista. Itse pääasiassa kaavoitin, ja kuvassa olevan viitan sitten ompelinkin. Ah, minä niin tykkään viitoista, ja oli aivan pakko yhtenä perjantaiaamuna käydä hiukkasen loikkimassa ja kuvia ottamassa!
Sitten väsäsin vielä jännittävän paidan kaavan japanilaisen kaavoituskirjan avulla. Kaavan yläosaan lisättiin väljyyttä KE:n suuntaan, ja mukaan läntättiin tuollainen pitkä "nauha". Kun paloja on kaksi, solmitaan nauhat keskenään rusetiksi. Usein en oikein tiennyt, mitä olin tekemässä, ja siksi kaavapaperia tuli liimattua useita kerroksia. Kaavastani muotoutuikin sitten kummallinen yksilö mutta aivan selvästi minun näköiseni. .-D En ehtinyt ommella itse tuotetta tuon rooliasuprojektin vuoksi, mutta täytyy yritellä ensi vuonna jossain vaiheessa. Tosin ehdin kadottaa jo takakappaleen, mutta nopeasti sen vetää uudestaan.
Olen koittanut kirjoitella tätä postausta koko kesäkuun, mutta aina jokin juttu on tyssännyt. Vihdoin valmista! Kesän aikana pitäisi saada aikaiseksi vielä 3-4 postausta, tai siis aiheet olen jo keksinyt, mutta toteutus on vielä puolitiessä. .-D Hiljaa hyvä tulee.
Myyntityön ja asiakaspalvelun teoriakurssi toi ihanaa rauhoittavaa vastapainoa muuten niin vammaiselle nelosjaksolle (, josta saat kuulla lisää seuraavassa postauksessa). Nyt kuitenkin esittelen pari hassua piirrosta ja näyteikkunaa, mitä kurssin aikana tuli väsättyä.
Tässä on mahtipontinen naistenvaateliikkeen näyteikkuna. Meille heitettiin tunnilla läjäpäiten teoriaa myyvästä näyteikkunasta, mutta luonnostellessa en pahemmin ohjeista välittänyt. Minusta näyteikkunoiden tarkoitus on ensinnäkin pysäyttää asiakas ja saada hänet kiinnostumaan liikkeestä. Houkuttelu ei tule onnistumaan noudattamalla aikaansaeläneitä, tylsiä sääntöjä. Tein siis vain mitä halusin luoden kuitenkin kauniin kokonaisuuden, mihin itse olin tyytyväinen. Väreiksi suunnittelin mustaa, lilaa, sinistä ja tehosteeksi hopeaa.
Meille tulikin kurssin aikana mahdollisuus päästä tekemään ryhmissä näyteikkunoita Lahden pienille vaateyrityksille. Tässä on luokkalaisteni aikaansaannoksia! Kuvat ovat tosin huonoja. Lasit heijastavat liikaa. Antakaamme siitä huolimatta aplodit kaikille!
Itse tein ystävieni Leilan ja Nooran kanssa sisäsomistuksen Kierrätyskeskus Patinaan, ja tässä on lopputuloksemme! Saimme hyvin vapaat kädet toteutukseen, ja rekvisiittaakin löytyi hyvin myymälän eri osastoilta. Koska juhlavat jutut ovat niin ihania, päätimme valita teemaksi juhlat. Kolme saman sävyistä kolttua löytyi helposti, ja niiden ympärille aloimme etsiskellä punaisia ja hopeisia asusteita. Minä puin tuon kaikista vasemman puolimmaisen hyypiön. Aivan mahtavaa oli päästä kokeilemaan somistamista ihan käytännössä, ja taas tuli todettua, ettei mikään ole kuitenkaan niin helppoa kuin aluksi kuvittelisi. Niin se aina menee.
Lopuksi esittelen vielä sanomalehtimainokseni. Minulla on ollut jokin viittakausi meneillään, joten tietenkin oli aivan pakko tehdä viittamainos. Tosin menin värittämään mainoksen viitan epähuomiossa punaiseksi, ja nyt siitä tulee mieleen vain Punahilkka... Minä uskon tunneperäisiin mainoksiin, joten piirsin kivan kuvan ja keksin inspiroivia lauseita. Mainokseni on kuulemma liian vähän informoiva. Minun olisi pitänyt lisätä siihen kuvitellun kauppani aukioloajat ja nettisivut, mutta ne ovat pikkuseikkoja.
Siinäpä se! Pikkaisen hämmentävä julkaisuajankohta: pian on puolet kesälomasta vietetty. Hei mutta minä lisäilen näitä juttujani omaan tahtiini. Ennemmin myöhässä ja huolella kuin ajallaan ja hätäisesti, kai.
Jipii, myöhässä ollaan taas mutta ihan sama! Tämän jakson tehtävänä ja näyttönä oli valmistaa asiakkaalle housut. Nyt sitten on aika paljastaa, miten pahasti kaiken feilasin...
Esittely
Siskoni Karoliina päätti ottaa riskin ja suostua asiakkaakseni. Karo on 22-vuotias pelialan opiskelija, ja hän kirjoittaa myös blogia Kasan seikkailut. Hän on sivunnut asiakkaana olon tuntemuksia omissa blogi-kirjoituksissaan tunnisteella "housuprojekti".
Karo ei suotta ota paineita pukeutumisesta. Aamuisin pukeutuessaan hän ottaa kätensä ulottuville kaikki housunsa ja arpoo sieltä yhdet, mitkä laittaa päälleen. Usein jopa paitakin tulee valittua satunnaisesti. Niinpä Karo pitääkin mielellään vaatteita, joita on helppoa yhdistää vähän kaiken kanssa. "Pukeutumiseen menee aamuisin viisi minuuttia."
Räiskyvät värit ovat Karon juttu, ja hänellä onkin läjäpäiten kirkkaan värisiä paitoja. "Minulla on paljon pinkkejä vaatteita, sillä sen värisinä kaikki vaatteet yksinkertaisesti näyttävät kivemmilta." Jalkaansa hän kuitenkin mielellään vetäisee neutraalin väriset farkut. "Onhan niitä värikkäitäkin farkkuja, mutta niitä tulee paljon vähemmän käytettyä."
Mika - Grace Kelly
Jos minun pitäisi sanoa yksi julkisuuden henkilö, jonka vaatetyyli muistuttaa siskoni pukeutumista, valitsisin ehdottomasti Mikan Life in Cartoon Motion -levyn (2007) aikoihin. Karon tyyli syntyikin nuoruuden Mikan fanitusaikoina. "Mika rohkaisi minua käyttämään enemmän värejä!"
Suunnittelu
Farkut olivat - yllätys, yllätys - ensimmäinen vaihtoehto, mikä meille tuli mieleen. Siskollani kuitenkin on paljon tavallisia farkkuja, joten olisin mielelläni tehnyt jotain muuta. Karolla on aina hienoja visioita asioista ja hän keksi, että farkkuihin voisi tehdä jonkinlaisia aukkoja. Kuulosti älyttömän kivalta, mutta sitten muistin, että olin luvannut tuunata siskolleni revenneet farkut kolmannessa jaksossa (ikävä kyllä jäi tekemättä), ja kivat aukkohomskelit saataisiin varmasti usutettua tuunaamalla vanhoihin housuihin.
Sarjis- ja elokuva-Tintti
Sitten Karo ehdotti, että voisin tehdä hänelle "Tintti-housut". Hän on tykännyt katsella lapsesta tähän päivään asti Tintin seikkailuja. Housut tulisivat ihan arkikäyttöön, ja niiden tulisi soveltua aamujen arpomismenetelmään. Päädyimme valitsemaan väriksi harmaan, sillä se on neutraali ja Karon mieleen, muttei hänellä kuitenkaan ole vielä harmaita housuja.
Niinpä piirsin nopeasti kuvan housuista. Minä ja siskoni olimme samalla aaltopituudella, ja hän hyväksyi samantien piirtämäni pöksyt. Koitin vielä yksilöllistää housuja ja suunnitella niihin taskuja ja mahdollisten painokuvioiden paikkoja. Karo kuitenkin oli sitä mieltä, ettei hän tarvinnut mitään ylimääräisiä hömpötyksiä. Emme nimittäin keksineet mitään huippuideaa, mitä olisin pöksyihin painanut. "En minä sinne ainakaan mitään Kasaa halua lukemaan." En myöskään väkisin ryhtynyt tekemään takataskuja.
Kävimme seikkailemassa kangaskaupassa kaksistaan. Itse olin aluksi enemmän keveän kankaan puolella, joka laskeutuisi nätisti. Siskoni puolestaan halusi hitusen järeämpää kangasta, joka ei roikkuisi. Asiakas on aina oikeassa, joten nappasimme mukaan jämäkämpää vaihtoehtoa.
Kaavoitus ja mallianalyysi
Mallianalyysi: Housut litsillä ja vyötärökaitaleella. Lahje on pussitettu n. puolesta välistä pohjetta, ja se jatkuu ihon myötäisenä nilkkaan asti. + Sivutaskut
Peruskaava tuli piirrettyä ihan tuskaisena, mutta ihan viisaalta se kuitenkin näyttää paria pikkuvirhettä lukuunottamatta.
Tässäpä on kuosittelusuunnitelma. Siniset kohdat ovat suoraan peruskaavasta ja ruskeat kohdat ovat lisättyä.
Tasokuvat
Ei kovin näköinen, mutta ainakin yritys oli hyvä. Aika loppui hiukan kesken, enkä ehtinyt piirtää poikkileikkauskuvia ajallaan illulla. Sen sijaan tuhersin jotain säälittävää paperille. .-D
Proton sain ommeltua yhdessä päivässä hyvissä ajoin, mutta varsinaisten housujen aloittaminen vain viivästyi ja viivästyi. Lopulta sainkin ommella koko höskän kokoon viimeisillä päivillä. Minulla ei ole oikeasti mitään hajua, mihin sain tuhlattua aikaa niin kovasti, etten muka ehtinyt ommella housuja kasaan aiemmin.
Housuja tehdessä minulle todella valastui, kuinka litsi tulee tehdä. Olin nimittäin laiminlyönyt kolmosjakson litsin ompeluharjoituksen, hehe. Ompelin myös pöksyihin ensimmäiset kunnon taskut!
Hei ja näin by the way, kuvassa minulla on Arjan šamaanijalanparannin!
Hehe, yksi hauska moka sattui tapahtumaan. Tätä tuotetta ennen en ollut tunkenut mihinkään ompelemaani vaatteeseen nappia, minkä vuoksi lopun kiireessä ja sekavassa olotilassa unohdin tietenkin lisätä napitusvaran. Ja epätoivoiset tilanteet taistelussa aikaa vastaan vaativat epätoivoisia pelastusyrityksiä. Koitin iskeä lisäkaitaleen vyötärökaitaleen jatkoksi, kunnes tajusin, miten älytön ideani oikein oli. Purin koko höskän irti, ja tilalle ompelin riittävän pitkän suikaleen.
Housut sain kasaan lopulta viimeisenä päivänä juuri ja juuri ajoissa, ja tällainen on lopputulos. Parissa kohdassa olisin voinut olla tarkempi, mutta ihan kelpo housut. Ensimmäisen vuoden opiskelijoita tässä kuitenkin vasta ollaan. Aion ottaa vielä kunnon fiilistelykuvat housuista asiakkaan päällä!
Pesu- ja hoito-ohjeet
Hinnoittelu
Karo pääsi myös jakson aikana tutustumaan ompelusalin kovaäänisiin tappolaitteisiin.
Itsearviointi
Minä saan oman työskentelyni kuulostamaan niin täydelliseltä, mutta ihan rehellisesti voin myöntää, ettei hyvin mennyt. Oikein huomasin jakson aikana moneen otteeseen, että työskentelyni on menossa hyvin tuhoisaan suuntaan, mutten ole jaksanut välittää. Aikataulut olivat jälleen ihan pielessä. Vasta viimeisellä viikolla yritin tosissani saada housut valmiiksi. Suunnittelu oli aika hutainen. Siihenkin olisi pitänyt käyttää paljon enemmän aikaa ja piirtää enemmän luonnoksia. Portfolio itsessään on todella mälsä, mutta kirjoittelut ja pohdinnat ovat tosin hyvin onnistuneita. Asiakkaan kanssa minulla meni myös kovaa, ja pääsin hyvin aina yhteisymmärrykseen hänen kanssaan. Lisäksi olen erittäin ylpeä ja helpottunut, että sain sentään housut valmiiksi ajoissa!
