Värisotkua

3. jaksossa tuli tehtyä kaikkea jännää värjäämällä ja painamalla. Esittelen nyt parhaat palat!

Kokeilin reaktiivivärejä. Nappasin seitsemän kangastilkkua, solmin niihin miljoona lenksukkaa, heitin väripyttyyn ja ihailin aikaansaannoksia. On tosi jännittävää, kun koskaan ei voi tietää varmuudella, minkälaisia kuvioita syntyykään. Jokaisesta värjäyksestä tulee ikään kuin oma yksilönsä, mahtavaa! Kuvioista tulee myös pakostikin mielenkiintoisen näköisiä. Tykkään myös tämän tyylin tietynlaisesta sottaisuudesta.

Tilkuissa 1-3 on ryntätty ja taiteltu kangasta melko sattumanvaraisesti ja solmittu sitten kiinni. 4. palaseen on solmittu erilaisia ja -kokoisia nyppylöitä, kun taas 5. on rullattu. 6. tilkussa kankaaseen on ommeltu pari hassua tikkausta, ja värjäyksen jälkeen ompeleet on purettu. 7. puolestaan on toteutettu shibori-tekniikalla. 3 ja 7 ovat omat suosikkini.

Sapluunalla painamisesta ihan tosissani innostuin. Ajatuskin jo pelkästään tappoveitsellä viiltelystä piirtoheitinkalvolle houkuttelee jo sen verran että huhhuh! Jotenkin innostuin veitsestä pelottavan paljon... Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Sapluunan ärsyttävin puoli on se, että sillä saa aikaan vain yksinkertaisia juttuja. Jos lähtee kaivertamaan monimutkaisuuksia, täytyy käyttää siltoja pitämässä sapluuna yhdessä, ja tällöin viiltää tietenkin aina sen pienen sillan paikan ja muuta rasittavaa. Itse hyödynsin siis omissa kokeiluissani useita sapluunoita. Laitoin siis yhdellä sapluunalla pohjavärin, jonka kuivuttua länttäsin koristesapluunan edellisen päälle. Piti vaan aina odottaa, että edellinen kerros on kuivunut.

Saan koko jutun kuulostamaan ihan vastenmieliseltä, mutta olin oikeasti ihan virtauksessa korkkareita painaessa. Kaikista kengistä tuli älyttömän hienoja, ja tykkään värimaailmasta! Siisteydessä tosin olisi vielä parannettavaa. Menee pieni hetki, ennen kuin oppii yhteistyöhön sapluunan, värien ja kankaan kanssa. Olen kuitenkin tyytyväinen jokaiseen harjoitukseen.

Seulat puolestaan ovat siistiä työskentelyä varten. Niitä käyttämällä saa tehtyä samaa kuvaa toistolla miljoonia kertoja. Toisaalta seuloja on hitusen työläämpää valmistaa kuin sapluunoita. Jakson aikana jokaisen olisi pitänyt tehdä oma seula, mutta minulle kävi niin nolosti, että koko juttu jäi tekemättä. Ei se kuitenkaan haitannut. Liityin Nooran ja Riinan joukkoon, ja seurasin pääkalloseulan valmistusmenetelmiä ja testasin seulailua ihan kankaalle asti.

Ah, olen niin onnellinen, että painanta- ja värjäysjakso on ohitse. Ei ollut kaikista mieluisinta puuhaa minulle ainakaan pakotettujen harjoitusten muodossa. Toisaalta tällaisilla menetelmillä saa vaatteisiin helposti yksilöllistä otetta, mikä taas antaa uusia mahdollisuuksia suunnittelupuolella.

Muistoja tokasta jaksosta

Kauhea miten nopeasti voi unohtaa, mitä on tullut tehtyä. Viimeinen jakso on alkanut, mutta laitan vasta nyt koostekertomuksen toiseta jaksosta, eheh... Parempi myöhään kuin ei milloinkaan!


Parhaiten koko höskästä mieleen jäi hätäinen paidan valmistus, vaikka sen tekemiseen käytettiin varmaan vain pari viimeistä viikkoa. Uskoin tosissani, että ehtisin saada paidan valmiiksi, mutta seuraavan jakson puoliväliinhän sekin jäi. Pakko myöntää etten ole vieläkään saumuroinut kaikkia saumoja, heh. Minä päädyin oman paitani suunnittelussa mielenkiintoisiin ratkaisuihin, mutta toteutuksesta tuli vielä mielenkiintoisempaa. Kuvasta voi huomata miten vaikeaa huolittelu voikaan olla kökölle ompelijalle. .-D Opin älyttömästi saumarakenteiden ompelusta, mutta silti lopputuloksesta tuli tosi sottainen. Nyt varmasti osaisin ommella kulmikkaat härpäkkeet hiukan paremmin, vaikka vieläkin on paljon opittavaa. En kuitenkaan kadu sitä, että ryhdyin tekemään monimutkaista vaatekappaletta: Eniten oppii silloin, kun tekee jotain mitä ei osaa.

Muistaakseni en kokenut paitaa tehdessä mitään suuria tunnekuohuja, vaikka kuva muuta antaakin ymmärtää. Liioittelu vain on niin ihanaa. Jouduin vetämään hameen etuosan kulmikkaan koristekankaan moneen kertaan, sillä ompeleeni eivät näyttäneet siisteiltä. Uhosin ihan (leikilläni), että jätän koko pinkin kaitaleen ompelematta. .-D Lopulta Minna tuli näyttämään, miten kohta pitää ommella, minkä jälkeen sain tehtyä kohdan niin siististi etten uskokaan. Ylipäätään olen tajunnut, että ymmärrän ompelujuttuja parhaiten, kun saan seurata ja katsoa, miten vaikeat kohdat ommellaan.

Jossain vaiheessa ompelimme harjoituspaitoja ja -halkioita. Kaikki halkiot sain ainakin melko onnistuneesti ommeltua, mutta valmistin vain yhden paidan (kuvassa) kaikista kolmesta. .-D Puolustukseksi voin sanoa, että minulta meni tunteja Kätevä-muotinäytöksen harjoituksiin. Ah, tokassa jaksossa sain tosiaan olla mallinakin. Se oli aivan älyttömän kivaa. Joka tapauksessa, ensimmäisen jakson päättäväisyys töiden suhteen oli tipotiessään, ja saamattomuuteni ja laiskuuteni takia vähän kaikki tuli vajaasti valmistettua. + Inhoan harjoitusten tekoa.

Mikä onni koittikaan, ettei tokassa jaksossa tarvinnut kärsiä kaavojen piirtämisestä! Kävimme kopsaamassa Grafiksen valmiskaavat jäätävän kokoiselle paperille! Aluksi olin tietenkin kauhuissani ja ajattelin saavani aikaan jonkin fatal errorin ohjelman kanssa, mutta nyt myöhemmin ajateltuna on pakko myöntää, miten suuri apu tulostetuista kaavoista onkaan nyt ja jatkossa. Pitihän kaavoihin tietty lisätä kaikki väljyydet, avartaa kaula-aukot ja kuositella muutenkin, mutta iso apu valmiskaavoista joka tapauksessa oli!

Pitänee vielä mainita, että Noora julisti minut jakson aikana Hihamaisteriksi. Enkä minä edes ole erityisen hyvä hihojen kanssa. .-D