Värisotkua

3. jaksossa tuli tehtyä kaikkea jännää värjäämällä ja painamalla. Esittelen nyt parhaat palat!

Kokeilin reaktiivivärejä. Nappasin seitsemän kangastilkkua, solmin niihin miljoona lenksukkaa, heitin väripyttyyn ja ihailin aikaansaannoksia. On tosi jännittävää, kun koskaan ei voi tietää varmuudella, minkälaisia kuvioita syntyykään. Jokaisesta värjäyksestä tulee ikään kuin oma yksilönsä, mahtavaa! Kuvioista tulee myös pakostikin mielenkiintoisen näköisiä. Tykkään myös tämän tyylin tietynlaisesta sottaisuudesta.

Tilkuissa 1-3 on ryntätty ja taiteltu kangasta melko sattumanvaraisesti ja solmittu sitten kiinni. 4. palaseen on solmittu erilaisia ja -kokoisia nyppylöitä, kun taas 5. on rullattu. 6. tilkussa kankaaseen on ommeltu pari hassua tikkausta, ja värjäyksen jälkeen ompeleet on purettu. 7. puolestaan on toteutettu shibori-tekniikalla. 3 ja 7 ovat omat suosikkini.

Sapluunalla painamisesta ihan tosissani innostuin. Ajatuskin jo pelkästään tappoveitsellä viiltelystä piirtoheitinkalvolle houkuttelee jo sen verran että huhhuh! Jotenkin innostuin veitsestä pelottavan paljon... Ei siitä kuitenkaan sen enempää.

Sapluunan ärsyttävin puoli on se, että sillä saa aikaan vain yksinkertaisia juttuja. Jos lähtee kaivertamaan monimutkaisuuksia, täytyy käyttää siltoja pitämässä sapluuna yhdessä, ja tällöin viiltää tietenkin aina sen pienen sillan paikan ja muuta rasittavaa. Itse hyödynsin siis omissa kokeiluissani useita sapluunoita. Laitoin siis yhdellä sapluunalla pohjavärin, jonka kuivuttua länttäsin koristesapluunan edellisen päälle. Piti vaan aina odottaa, että edellinen kerros on kuivunut.

Saan koko jutun kuulostamaan ihan vastenmieliseltä, mutta olin oikeasti ihan virtauksessa korkkareita painaessa. Kaikista kengistä tuli älyttömän hienoja, ja tykkään värimaailmasta! Siisteydessä tosin olisi vielä parannettavaa. Menee pieni hetki, ennen kuin oppii yhteistyöhön sapluunan, värien ja kankaan kanssa. Olen kuitenkin tyytyväinen jokaiseen harjoitukseen.

Seulat puolestaan ovat siistiä työskentelyä varten. Niitä käyttämällä saa tehtyä samaa kuvaa toistolla miljoonia kertoja. Toisaalta seuloja on hitusen työläämpää valmistaa kuin sapluunoita. Jakson aikana jokaisen olisi pitänyt tehdä oma seula, mutta minulle kävi niin nolosti, että koko juttu jäi tekemättä. Ei se kuitenkaan haitannut. Liityin Nooran ja Riinan joukkoon, ja seurasin pääkalloseulan valmistusmenetelmiä ja testasin seulailua ihan kankaalle asti.

Ah, olen niin onnellinen, että painanta- ja värjäysjakso on ohitse. Ei ollut kaikista mieluisinta puuhaa minulle ainakaan pakotettujen harjoitusten muodossa. Toisaalta tällaisilla menetelmillä saa vaatteisiin helposti yksilöllistä otetta, mikä taas antaa uusia mahdollisuuksia suunnittelupuolella.