Syksyllä olin Seppälässä harjoittelemassa asiakaspalvelua ja myyntityötä. Sain käsityksen siitä, millaista on työskennellä vaatekaupassa pienellä paikkakunnalla. Aion nyt jakaa vapain mielin ajatuksia, mitä työharjoittelu minulle herätti.
Koska otan välillä asiat vähän turhan vakavasti, en olisi selvinnyt ilman joka aamusta voimabiisiä Any Other Way. Kiitos We the Kings! Minulla oli viime vuoden koulunkäynnistä traumoja, ja ajattelin kaikkien auktoriteettien haluavan vetää minut alas. .-/ Pian tajusin kuitenkin ennustaa työharjoitteluni Tarot-korteilla, ja sain huokaista vähän helpotuksesta, koska esiin nousi mm. Aurinko-kortti, joka ilman muuta tietää hyvää, sekä paljon Sauva-kortteja, jotka ilmoittavat lähinnä omasta kasvustani ja oppimisestani. Minusta tuntuu, että tuona aikana elin lapsuuteni energiaa uudestaan, koska työskentelin vauva-aikani suosikkikaupassa, ja We the Kingsin lisäksi kuuntelin paljon Anna Erikssonia (, jota siis kuuntelin pienenä).
Koska olin harjoittelemassa pienellä paikkakunnalla Mäntsälässä, asiakaspalvelun laatu korostuu. Asiakkaalle pitää luoda sellainen elämys, että hän tulee ostoksille vielä uudestaan. Saatoin vain ihmetellä, miten taitavia työntekijät olivatkaan. Mahtimyyjä saa asiakkaan tuntemaan olonsa kotoisaksi, selvittää asiakkaan tarpeet ja löytää juuri tälle sopivat tuotteet. Kun asiakas sovittaa vaatteita, hänelle voi tarvittaessa tuoda lisää kokoja. Vaikka myyjän apu onkin ihanaa ja nopeuttaa kaupassa käyntiä, jossain vaiheessa havaitsin meidän työntekijöiden siirtävän ihan huomaamattamme omaa ahdinkoamme asiakkaisiin. Toisaalta on myös hyvä tasapainottaa energioita: Se ottaa kuka pystyy vastaanottamaan, ja lopulta kaikkien on helpompi elää.
Opin harjoittelusta todella paljon hyödyllisiä taitoja. En ollut esimerkiksi eläissäni käyttänyt kassakonetta tai osallistunut inventaarioon. Minulle teki tosi hyvää olla oman mukavuusalueeni ulkopuolella. Tosin olen niin mukavuuden haluinen, että aika ajoin päädyin takaisin mukavuusalueelleni, mutta ei se mitään! Sain myös jollain tasolla tuntumaa uusien ihmisten kanssa jutustelusta. Small talk ja ymmärrettävästi puhuminen on aina ollut minulle haastavaa, hehe. .-D Itse kuitenkin ajattelen, että vaikka hoitaisi jotkut tilanteet ei-niin-mallikkaasti tai vähän hassusti, prosessoi kuitenkin samalla itse ongelmaa, ja kun asiaa on käsitellyt tarpeeksi kauan, jonain upeana päivänä kaikki sujuu helpommin!
Taulukko yleisimmistä työtehtävistäni: Numeropylväs tarkoittaa, kuinka monena päivänä kyseistä tehtävää tein. Laskin lisäksi prosentit siitä, miten paljon hommaa tuli tehtyä suhteessa työpäiviin. (Esim. 32/45*100=71%) Näiden hommien lisäksi siivosin, vein tavaroita paikoilleen, leikkasin ale-kuponkeja, osallistuin inventaarioon ja olin kipeänä. Lisäksi otin työkavereiden kanssa instagram-kuvia, ja soitimme muihin myymälöihin kysyäksemme takista lisää kokoja. Myös opettaja kävi parina päivänä. Yhtenä lauantaina meillä oli Mäntsälän Venetsialaiset, jolloin vahdin ale-rekkejä pihalla! Laitoin ylös aina myös sen, kun Måns Zelmerlöwin Heroes soi, koska se on tärkeää ja toi paljon iloa työpäiviini. Kiitos Måns! ♥♥♥♥♥♥
Koin harjoittelun välillä ahdistavaksi. Kunpa en olisi ollut itselleni niin ankara. Sen sijaan, että niin kauheasti pelkäsin muiden vetävän minut alas, taisin tehdä sen ihan itse. Ja koska kritisoin itseäni niin paljon, ja uskottelin etten osaa olla hyvä myyjä, en myöskään yrittänyt aidosti parastani ja saanut käyttöön koko potentiaaliani. Yleisesti ottaen asiakkaat tykkäsivät minusta, ja olin helposti lähestyttävä. Hymyilin paljon, ja hoidin kassaa sekä muita oheistehtäviä ihan hyvin. Kuuntelin mielelläni asiakkaiden juttuja. En minä missään nimessä huono ollut.
Ihmiset, uskokaa itseenne. Oli miten aloittelija tahansa, kannattaa oppimiseen suhtautua positiivisesti, sillä jos antaa mielen rajoittaa, ei tule tavoittamaankaan sitä mitä todella haluaa. Ei sitä tietenkään voi osata kaikkea alussa, jos ja kun kyseistä asiaa ei ole ennen tehnyt. Olen jotenkin sairaan innoissani, että keksin tämän. Kiitos aivot! Kunpa oppisin käsittelemään nämä asiat silloin, kun ne ovat ajankohtaisia, enkä aina pakoilisi todellisia ongelmia. Varmasti opinkin vielä. .-)
Ehkä myyjän työ ei sytytä minussa sellaista intohimoa, että minulla olisi kiinnostusta tulla siinä paremmaksi. Tai sitten vain uskottelen itselleni niin. Minun täytyy oppia avoimemmaksi. Ei ole yhtä ja tiettyä tapaa, miten asiat pitää tehdä. On tärkeää oppia ajattelemaan itse ja tehdä joskus aivan päinvastoin miten toiset opettavat. Ja tehdä silloinkin vaikka virheitä ja huomata, että toinen oli sittenkin oikeassa. Se on sen arvoista. Vain kokeilemalla löytää uudet juuri sinun ideoimasi asiat, toisin kuin muita kuuntelemalla.
Oli sellainen olo, että on pakko tehdä tämä postaus ennen uuden vuoden alkua. .-D Jee, olen suorittanut koulun, ja vuosi 2017 voi alkaa uudenlaisten juttujen parissa! Onko kellään muulla muuten oloa, että 2017 vuosi on jo käynnissä? Viisaat Tarot-tulkitsijat ovat puhuneet, kuinka uuden vuoden energiat tulivat tänä vuonna jo pari kuukautta aiemmin (he esittivät asian paremmin kuin minä nyt), ja olen kyllä samaa mieltä. Tänään oloni on kuitenkin vähän haikea, mutta odotan aivan innoissani seuraavaa vuotta 2017!!1 Upeaa uutta vuotta kaikille! ♥ .-DD
Vihdoin ja viimein tuskaisen ja aivan mahtavan 2,5 vuoden jälkeen olen suorittanut käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnon, ja minusta on tullut vaatetusalan artesaani. Ennen kuin jätän tämän elämänvaiheen lopullisesti taakseni, haluan muistella hyviä sekä etenkin huonoja hetkiä ja jakaa näkemyksiäni.
Lukion jälkeen en oikein tiennyt, mitä tekisin elämälläni. Työnteko minua ei ainakaan kiinnostanut, joten päätin saada opiskelupaikan. Olin ihan täynnä teoria-aineita ja muuta lukiomoskaa. Siksi halusinkin päästä opiskelemaan jotain luovaa, jotta voisin toteuttaa itseäni. Opo ehdotti, että voisin hakea Salpaukseen opiskelemaan, sillä entinen opiskelija oli koulua kehunut. Vaatetusala oli turvallinen valinta, sillä käsityö oli ollut lempiaineeni peruskoulussa.
Niinhän minä sitten (yllätys, yllätys) Salpaukseen päädyin. Aluksi en tiennyt, opiskelisinko siellä vain vuoden ja vaihtaisin koulua. Tapasin kuitenkin aivan mahtavia ihmisiä, joiden kanssa oli antoisaa viettää aikaa, eikä minun tehnyt enää mielikään lähteä muualle. Tuntui ettei niin hyvää luokkaa voi ollakaan. Olin ihan ylimääräisen innokas. Ajattelin, että koulussa tulisi olemaan kivaa ja oppisin tekemään loistavia vaatteita. Opetus oli mielestäni laadukasta.
Vastaan tuli kaikenlaista innostavaa kivaa, kuten muotinäytösmallina oleminen, tämän blogin perustaminen ja fiilistelykuvien ottaminen sekä tietysti itse ompelu. Vaatetusalan opiskelun pimeät puolet tulivat kuitenkin liian nopeasti tutuiksi: kiire, kritiikki, kovat laatuvaatimukset, ylityöt ja valvotut yöt.
Ensimmäisen vuoden keväällä tulivat vastaan ensimmäisen kerran järisyttävät arvioinnit. Pahimmassa tapauksessa valmistetuista tuotteista etsitään kaikki huonot puolet ja virheet. Välillä kritiikin vastaanottaminen tuntuu tosi pahalta. Saatu palaute ei innosta oppimaan ja tekemään parastaan. Olen sortunut ajattelemaan monta kertaa: "Ihan sama. Mitä ikinä teenkään ja miten hyvin tahansa, tullaan etsimään ainoastaan ne huonot asiat." Se tietenkin on asia erikseen, jos osaa kääntää kaiken negatiivisen palautteen omaksi taistelutahdokseen ja voimakseen. Harva nuori kuitenkaan vielä osaa.
Opettajat antavat paljon kritiikkiä, koska he ovat nähneet elämää ja tietävät, miten vaikeaa Suomessa on nykyisin työllistää itseään tällä alalla. Tuotteiden täytyy olla ihan sairaan täydellisiä, käyttökelpoisia ja hyviä, jotta ne menevät kaupaksi Suomen kalliilla hintatasolla. Kiinassa valmistettuja halvempia massatuotannon vaatteita on kuitenkin kaikkialla esillä. Koko pointtini oli se, että jos kritiikkiä ei annettaisi, kukaan meistä ei koskaan voisi menestyä.
Itse tarvitsen tosi paljon vakuuttelua siitä, että olen hyvä jossain. Sitten kun etsimällä etsitään ne huonot seikat, tuntuu ettei osaa yhtään mitään eikä tee mieli edes tehdä mitään vaatteita omaksi ilokseen. Siitä mikä oli ennen kivaa, on tehty tyhmää. Toisaalta turha tässä on valittaa. En voi vaatia muita kohtelemaan minua niin kuin toivon. Ihmiset saavat olla niin ikäviä kuin haluavat, ja on täysin minun ongelmani, jos en osaahtautua siihen oikein. Se ei silti tee opettajien käytöksestä hyväksyttävää. On moraalisesti väärin kiusata opiskelijoita.
Koulunkäynti muuttuu sitä työläämmäksi, mitä pidemmälle opinnot etenevät. Pitäisi ommella asukokonaisuuksia ja vuoritettuja arvovaatteita sekä järjestää vielä muotinäytös siinä samalla. Väitän, että jokainen Salpauksen vaatetusalan opiskelija joutuu jossain vaiheessa opintojaan tekemään ylitöitä ja/tai valvomaan öitä saadakseen kaiken valmiiksi (etenkin muotinäytösvaatteiden ja artesaanityön kanssa). Ja arvatkaapa mitä, kaikesta tuosta vaivasta ja tuskasta huolimatta voi silti saada arvioinnista numeroksi 1 (nimimerkillä kokemusta on). Ei se ole sen arvoista.
Meille annettiin mahdollisuus liittyä koulumme osuuskuntaan, jonka kautta voisimme tienata laillisesti rahaa opintojemme ohella. Pakollisten koulutöiden lisäksi voisi jäädä vielä koulun jälkeen vapaa-ajalla tekemään ylimääräisompeluja ja tienata opintopisteitä. Opiskelijat tulivat jopa lomilla ja vapaapäivillä kouluun ompelemaan. Kuulostaako se kenenkään muun mielestä hullulta? Pitkin opintoja meiltä tiedusteltiin: "Oletko osuuskunnassa? Miksi et ole? Mikset ole tehnyt osuuskuntatöitä?" Ehkä minulla oli tarpeeksi hommaa jo ennestään.
Opettajat yrittivät kasvattaa (aivopestä) meitä ahkeriksi, tavoitteellisiksi ja oma-aloitteisiksi ompelijoiksi. Sellaiseksi minäkin halusin tulla, ja kai jollain tasolla lopulta sellaiseksi muutuinkin. Toinen puoleni halusi kuitenkin pitää hauskaa eikä ottaa asioita niin vakavasti. Kyllähän meille vakuuteltiin, että kaikki saavat olla sellaisia kuin ovat, mutta mielestäni se ei pitänyt käytännössä paikkaansa. Sain kuulla monta kertaa, että minun pitäisi pyytää apua useammin ja lopettaa nauraminen. Ei kuitenkaan auta, jos joku sanoo minulle: "Sinun pitäisi olla tällainen", sillä jos en itse koe tärkeäksi muuttaa käytöstäni, en sitä myöskään tee. Ennemmin kannattaisi itse olla ärsyyntymättä pienistä asioista.
Olin kokemassa ammatillisen koulutuksen muutosvaihetta. Sen vuoksi saimme useaan otteeseen kuulla yhtäkkiä, kuinka tutkintotodistuksestamme puuttui vielä joitakin kokonaisuuksia. (esim. muotinäytöksen järjestäminen ja työharjoittelu) Uskon, että mitään muutosta ei lopulta edes tapahtunut. Kunhan vain vaihdettiin käsitteiden nimiä. Meille esiteltiin opintopolkuja ja kerrottiin, miten saamme niiden kautta kerrytettyä opintopisteitä, mutta polut jäivät vain sananhelinäksi. Lopulta opintoni venyivät puolella vuodella luvatusta kahden vuoden aikataulusta. Se harmitti siinä mielessä, että olisin halunnut päästä elämässä jo eteenpäin.
Vaikka käsittelenkin omia kokemuksiani, väitän että lähes jokainen Salpauksen vaatetusalan opiskelija tulee kokemaan vastaavanlaista kurjuutta.
Kannattiko sitten mennä kouluun? Kyllä kannatti. Ilman sitä en olisi siinä pisteessä, missä nyt olen. Enkä missään nimessä haluaisi olla se ihminen, joka olin kouluun ensimmäistä kertaa astuessani. Tekis mieli kyllä sanoa, että älkää hakeko Salpaukseen opiskelemaan vaatetusalaa, mutta menkää vaan jos siltä tuntuu. Meillä kaikilla on kuitenkin joku tarkoitus tai karmallinen opetus, mikäli päädymme opiskelemaan artesaaniksi Koulutuskeskus Salpauksessa. Mutta niin, se mikä tapahtui, tapahtui jo, eikä sitä voi enää muuttaa. Tärkeämpää on yrittää tehdä koulunkäynnistä mieluisampi kokemus tuleville opiskelijoille. Voih, joskus olen vain pettynyt maailmaan, mutta kyllä tästäkin selvittiin.
Huh, siinäpä oli monen päivän urakka. Varoitan tälleen etukäteen, että minulla on vielä muutama kirjoitus tekemättä kouluun liittyen, vaikka ilmoitin nyt päässeeni virallisesti sieltä pois. .-D Postauksia on siis vielä tulossa, enkä muutenkaan aio unohtaa tätä blogia, vaikka koulu onkin ohi. .-) Kiitos kaikille ihanille ihmisille ja hyvää talvea! .-)
Siitä on tasan vuosi ja päivä, kun minä ja siskoni olimme sekaisin Helsingin rautatieasemalla Måns Zelmerlöwin keikan jälkeen. ♥ Myöhästyimme junasta, vitsailimme vartijoista ja tietenkin hehkutimme Månsia, ah. Tämän vuosipäivähetken kunniaksi julkaisen selostuksen housuista, jotka ovat inspiroituneet Månsista!
Olin jo melkein unohtanut, miten sekaisin ihmiset (minä mukaan lukien) oikein olivat! .-D Onneksi päädyimme tuonne siskoni kanssa, aivan huikean hieno elämyksellinen kokemus. Enkä kestä miten onnelliselta Måns näyttää. Miten kellään voi olla noin leveä hymy? ♥ On ikävä.
Måns Zelmerlöw on ruotsalainen laulaja ja juontaja. Hän voitti Wienin Euroviisut vuonna 2015 kappaleella "Heroes". Kiitos Wikipedia ja kiitos Måns!
Sitten näihin housuihin jo. .-D Siskoni halusi shortsit, jotka voisi mahdollisesti laittaa tulevalle Månsin keikalle. Inspiroiduin Månsin upeasta teräväkulmaisesta M-merkistä, ja piirtelin paljon teräväkulmaisia housuja. Pöksyjen suunnitteluvaiheesta on paljon hyviä muistoja, kun matkustin ihan Kouvolaan asti siskoni luokse. Oli upea lämmin kesäpäivä, ja olin jotenkin ylimääräisen innoissani maisemien vaihdosta! Kerrankin en ollut tehnyt lopullista suunnitelmaa housujen ulkomuodosta ennen kankaan ostoa, ja oli siistiä käydä muuallakin kuin Lahden Eurokankaassa. Kankaiden hankinnan jälkeen piirsin taas monta housuehdotusta, kunnes mieluinen malli muotoutui.
"She's a maniac on the floor And she's dancing like she's never danced before" T. Måns
Minun on jotenkin erityisen vaikea koittaa kirjoittaa mallianalyysia noista shortseista, joten katsokaahan vain kuvaa tarkkaan. .-D Mustan alueen on tarkoitus muistuttaa M-kirjainta, ja oikealla puolella on tasku.
Leikkuusuunnitelma: Pinkki mittanauha sopii niin hyvin! Kaunista ♥
Taso- ja poikkileikkauskuvat:
Tein nää vähän kiireellä. .-D
Hinnoittelu:
Pesu- ja hoito-ohjeet:
Otan myöhemmin parempia kuvia valmiista tuotteesta, mutta tähän hätään laitan sovituskuvat. (Lahkeet ovat vielä ompelematta.) Siskollani on odottamassa musta trikoopaita, johon aiomme kirjoittaa "Månster" housujen kaveriksi. Olen vaan niin laiska, etten ole vielä saanut aikaiseksi. .-D
Oho, Månsin voimalla jaksoi helposti loppuun! Pian nukkumaan. Hyvää yötä.
Viime keväänä tein hyvälle ystävälleni Miralle vuorillisen marsuhupparin. Lue ihmeessä miten kävi!
Aluksi kasasin hienon takkikokoelman, jonka pohjalta keskustelimme alustavasti tulevasta mallista ja sen yksityiskohdista. Väri saisi olla vaalean neutraali. Takki voisi ylttyä lantion yli, ja helmassa voisi mahdollisesti olla vähän kellotusta. Kaulukset eivät houkutelleet, mutta sen sijaan pari taskua voisi olla kiva lisä.
Mira oli myös asiakkaani stailaus-tehtävässä, jossa ilmeni että osa hänen unelmatyylistään koostuu anime-henkisistä suloisista vaatteista. Niinpä totesin: "Kuules ystäväiseni, me tehdään sinulle anime-jakku!" Olimme kummatkin ajatuksesta innoissamme!
Mira sitten ehdottikin, että voisin tehdä hänelle marsuista inspiroituneen paidan. Hänellä itsellään on nimittäin kolme suloista marsua, joten aihe olisi hänelle rakas ja tärkeä. Vitsailemme aina, että Mira on ollut entisessä elämässä marsu ja että hänellä on marsunaivot. .-D Ottaen huomioon tämän kaiken Miran elämä suorastaan mullistuisi, mikäli hän saisi marsupaidan!
Niinpä luonnostelin sillä samaisella hetkellä hauskan paitasen, jossa käytin marsu-palleroisen ihania pehmeitä muotoja. Erityisesti inspiraation kohteena oli Miran edesmennyt marsu nimeltä Clover, jolla oli sydämen muotoinen ruskea täplä silmän ympärillä. Paidassa on iso huppu, jossa on sydämen muotoinen pääaukko sekä marsun korvat ja silmät. Vyötäröstä alaspäin paitaa on vähän kellotettu ja rypytetty helmasta. Keskellä edessä on vetoketju. Mira totesikin, että mitä pidempään hän luonnosta katselee, sitä enemmän hän tajuaa haluavansa kyseisen paidan itselleen.
Mallianalyysi: Vuorillinen marsuhuppari/-takki; huppu, jossa on korvat ja silmät. Pitkät helma (puoleen väliin reittä, vähän kellotettu) ja hihat, jotka on ommeltu pussiin vuoren kanssa. Vyötäröllä sauma. Aplikoidut sydämet hupussa, selässä ja lantiolla.
Pitkän taon jälkeen (koska ihana artesaanityö...) aloin vihdoin työstää pääpainoitteisesti marsupaitaa! Muokkasimme suunnitelmaa hitusen (tai aika paljon .-D): Kangaskaupassa käydessämme Mira innostui collegetrikoosta. (Aiemmin suunnittelimme materiaaliksi joustamatonta kangasta.) Muutos kuitenkin kävi minulle paremmin kuin hyvin, sillä joustava materiaali on yleisesti ottaen (muka) helpompi kuin joustamaton kangas.
Mira oli jo proton sovituksessa tuotteesta aivan innoissaan. Voiko niin hyvää asiakasta ollakaan? ♥ Päätin lisätä sivusaumaan enemmän väljyyttä. Mallasimme sydänten paikkoja paperipalojen avulla. Merkitsin myös, mihin taskut ja korvat tulevat. Korvien kaavoittaminen oli erityisen haastava juttu, ja sainkin tehdä niistä aivan miljoona protoa, ennen kuin ne näyttivät hyviltä. Hupparin korvien tuli näyttää juuri marsun korvilta. Sen takia otin malliksi Niisku-paran korvista kuvia. .-D
Ja sitten tietenkin ompelin itse tuotetta hirveässä paniikissa viimeisinä koulupäivinä ennen kesälomaa. Olin oikeastaan jo tottunut ja hyväksynyt, että niinhän minulle aina käy, enkä edes aio pysyä jatkossa aikatauluissa. .-D Pidän vaan jäätävän työskentelyputken ja valvon öitä. Se on ihan kivaa. Ja sitten kun kyllästyn totaalisesti loppukireihin, opettelen varmaan tekemään asiat ajoissa. Nyt en vaan halua tarpeeksi.
Työjärjestys:
1. Sivusaumojen ja taskujen ompelu (ulkopäällinen ja vuori)
2. Aplikoiminen
3. Hupun valmistus ja kiinnitys miehustaan
4. Vetoketjun ompelu
5. Vuorin ja päälikankaan ompelu yhteen
6. Viimeistely
Taso- ja poikkileikkauskuvat:
Tässä on sitten pari hauskaa kuvaa valmiista tuotteesta asiakkaan päällä. Otettiin eilen! Minä innostuin vähän piirtämään kajaalilla kaikkea epämääräistä Miran naamaan. .-D Mira on tykännyt kovasti marsupaidastaan ja on jopa pitänyt sitä! Olen myös tiedustellut, onko tuotteessa joitakin toimimattomia ratkaisuja, mutta ilmeisesti ei! Upeeta, ehkä kerrankin onnistuin jossain. .-D
Hinnoittelu:
Pesu- ja hoito-ohjeet:
Marsun voimalla loppuun asti! Kiitos Mira, oli antoisaa tehdä sinulle hupparitakkia, mitä ikinä onkaan. .--D ♥
Hah lol, viimeksi kirjoittelin siitä aikoja sitten käydystä Viron matkasta. Arvaahan mitä ihana lukijani, tämän päiväisestä aiheesta on vielä pidempi aika. .-D Viime vuoden syksynä neuloin elämäni ensimmäisen villapaidan! Ja miksi kirjoitan siitä vasta nyt? Minua ei kiinnosta kiirehtiä. (Ja kuitenkin kiirehdin vaikka sanonkin noin.)
Monet sanovat, että syksyn tullessa ja ilmolen viiletessä tekee mieli aloittaa jokin pehmoinen neuletyö. Yhdyn kyllä itsekin tähän väitteeseen: Kun vuosia miettii taaksepäin, on syksyisin tullut jotkut tumput aina neulottua. Nytkin tuolla olisi läjä tarjouslankaa odottamassa sitä, että keksin niille lopullisen tarkoituksen. Kerään tässä parhaillaan energioita siihen projektiin kirjoittamalla tätä postausta.
Mutta tosiaan, päädyin tekemään pitkää, löysää, suoraa neuletta. Halusin tehdä helpohkon mallin, sillä aikaa ei tavalliseen tapaan ollut liikaa, ja olin hitusen skeptinen sen suhteen, osaisinko tehdä koko paitaa. Minulla oli joka tapauksessa jo paljon opittavaa pääntienkaarien tekemisessä, mikä loppujen lopuksi ei ollutkaan niin vaikeaa kuin olisi voinut kuvitella.
Lankana minulla oli Novita Isoveli, joka on koostumukseltaan 75% villaa ja 25% polyamidia. Kyseinen lanka paksumpi versio nostalgisesta 7 veljeksestä. Lankaostoksilla kävin Mäntsälän Tokmannissa, ja sillä hetkellä tarjouksessa oli oranssia lankaa, joten sitä lähti mukaan. Muistelen, että koko paitaan meni neljä kerää Isoveliä.
Aloitin neulonnat tekemällä kokeilutilkun, josta laskin neuletiheyteni. Siten sain selville, kuinka monta silmukkaa työhön tuli luoda. Joustin- (1o,1n) ja oikeinneuleen lisäksi löysin netistä hauskan jonkinsortin verkkoneuleen. Siinä kiepsautettiin jokaista silmukkaa kohden pari langankiertoa puikolle, ja seuraavalla kierroksella silmukoita neulottaessa vapautettiin langankierrot, jolloin syntyi venähtänyt, pitkä silmukka!
Ja muuten, neulontamusiikkina minulla oli Hurtsin Surrender-levy (nam) ja Måns Zelmerlöwin tuotantoa (ah). Minulla ja siskollani oli tuohon aikaan edessä Månsin ja Hurtsin keikat! ♥♥
Tässä on sitten vielä pari kuvaa ihan valmiista tuotteesta. On muuten ihanan lämmin päällä, ja noista pitkistä silmukoista lennähtää kivasti myös viileää ilmaa tasapainoksi, ettei tuonne sentään ihan läkähdy. Villa tietysti vähän kutittelee, mutta se annettakoon anteeksi. Kun tuotetta katsoo tälleen jälkeenpäin, keksii tietenkin, miten tietyt kohdat voisi tehdä eri tavalla ja kaikkea. Tämä työ oli kuitenkin hyvä harjoitus, ja nyt olen takuulla viisaampi tulevien neulomisten kanssa!
Hei. Käytiin artesaaniopiskelijoiden kanssa Tallinnassa melkein vuosi sitten (1.12.). Hahlol, vaikka itse tapahtumasta on jo miljoona vuotta aikaa eikä se ole millään tavalla ajankohtainen, aion kuitenkin hyvin itsepäisesti kirjoittaa aiheesta jotain pientä. .-D
Koko retki oli päivässä ohi: Menimme laivalla Tallinnaan, pyörimme käsityökaupoissa muutaman hassun tunnin, ja tulimme samana päivänä pois. Editoin menomatkalta mahtipontisen 14-sekunnin mittaisen videon. Tuona päivänä oli tietty ihana♥ "myrsky", ja vähän oli "kohta kuollaan"-olo. Sitten saatiin vielä syödä koulun piikkiin nam-herkkuruokaa niin paljon kuin haluamme, minkä seurauksena niissä tyrskyissä tuli tietty paha olo nopeasti. .-D Minähän en ollut harmikseni ikinä käynyt ulkomailla, joten matka oli upea tilaisuus. Huikeeta.
Pääkohteenamme oli Karnaluks-niminen kauppa, jossa myydään kaikkea käsityökamaa halvalla. (Verkkokauppa) Siellähän oli vaikka mitä kaikissa mahdollisissa väreissä. Otin randomisti kaikista ihanista jutuista kuvia, jotta sitten näin myöhemmin voin katua, miksen ostanut asioita. "Ära roni riiulitel" muuten tarkoittaa "älä kiipeile hyllyllä", ja kaikille typerille säännöille on tietenkin näytettävä keskaria! + Noora & Shrek näyttävät hyvältä yhdessä. .->
Kouluaikana blogin kirjoittelu on ärsyttävää (liioittelen, ihan vaan tiedoks), sillä postausten pitää olla valmiita ja esityskelpoisia silloin, kun opettajat niin haluavat. Tällöin ei ehdi käyttää niin paljon aikaa ja sydäntä tarinoihin ja yksityiskohtiin kuin haluaisi. Jokainen asia, mikä pitää tehdä valvovan silmän alla, on todella turhauttavaa. Nytpä siis teen aivan "turhan" postauksen, joka on täynnä alaan kuulumattomia juttuja! <3 Muahaha. Arvatkaa muuten, miksi valitan aina netissä. Minun syntymähetkelläni Neitsyt oli Keskitaivaalla. Se on syy.
Äskeisen faktan jälkeen voin huoletta tehdä loistavan siirtymän toiseen rajatietoaiheeseen, nimittäin biorytmeihin! Universumi teki minulle jatkuvasti kiusaa, sillä viime talvena jokainen käyräni oli yhtä aikaa alhaalla. Tämä kaikki tapahtui tietenkin sellaisilla hetkillä, kun jotakin olisi pitänyt saada muka tehdyksi. Jonain päivinä mikään ei kuitenkaan vaan tule onnistumaan! Jos biorytmit ovat alhaalla, yrittäminen tulee tuottamaan vain harmia. Tiedäthän sen tunteen hyvä ompeluystävä, kun olet koko päivän ommellut ja purkanut samaa kohtaa, ja kaiken jälkeen olet vain turhautunut? Olisit voinut ottaa suosiolla rennosti ja laiskotella. Minä osaan kaavoittaa, mutta kaavoitettuani käyrien ollessa alhaalla, jouduin myöhemmin korjaamaan kaavoitusta. On ihan sama, edistääkö jotain huonoissa olosuhteissa, kun kuitenkin joutuu myöhemmin tekemään kaiken uudelleen.
Hei, nyt saan esitellä laamalankani! Twaimzin laamoja varten hankin ylihinnoiteltua laaman villasta valmistettua lankaa, mutta sille ei kuitenkaan mahtanut mitään. Kuka muka voisi vastustaa koostumukseltaan 100% baby laamaa? Niin pehmeää ja kaikin puolin täydellistä lankaa! <3 Mielenräjäyttävä hetki oli siinä kohtaa, kun olin päättänyt hakea paketin postista samana päivänä, kun kerimme koulun lankavarastoja.
Fall Out Boyn Dance, Dance on aivan täydellistä kerimismusiikkia. Kappaleessa on niin loistava rytmi, että koko kerä oli valmis kolmessa minuutissa! Eikä siinä kaikki, kerin laamalankani vielä eri päivinä, ja molemmilla kerroilla Dance, Dance rupesi soimaan musasekoitukselta. .-D
Tämän hienon jutun tein Excelillä! Ihan oli koulutehtävä kyseessä tieto- ja viestintätekniikan kurssilla. Näin puretaan patoutuneita aggressioita asiallisella tavalla, ottakaa mallia lapset.
Hahaa, eräänä riehakkaana maanantaina ystäväni Arja oli hiustenleikkuutuulella, ja niin kesken koulupäivän hän leikkasi minulle jätti kangassaksillaan uudet hienot hiukset! Arjahan on sellainen meedioshamaanitaikuri-ihminen, että hän tietää millaiset hiukset kellekin sopii. Ja kolmas silmä on turvassa.
Ah, yhtenä päivänä olin aivan ihanan näköinen, sillä me niin sanotut valmistuvat opiskelijat jäjestimme pienen muotinäytöksen. Minähän tietenkin halusin olla mallina, nam. Pauliina teki minulle upean epäsymmetrisen ja kaikin puolin mahtavan kampauksen ja meikin! <3 Tuolta minä haluaisin näyttää joka päivä. .-D Hui yäk, tämä lukuvuosi on ollut kyllä ihan kauhea, mutta onneksi näistä pienistä kivoista jutuistakin on jäänyt dokumenttia. .-D Kaiken tämän jälkeen on vaikea uskoa, että todella suoritin lukion ajallaan (meinasi siinäkin touhussa tosin järki mennä), mutta amiksen kanssa on jäätävät ongelmat. Vaikka valvoo öitä ja tekee ylitöitä tuskaisena, tulee silti numeroksi 1. Kai sitä vaan pitää mennä vaikeiden aikojen läpi, että osaa lopulta romuttaa entisten elämien vanhentuneet käyttäytymismallit ja tavoittaa lopulta sitä, mitä haluaa.
Tein joskus kauan aikaa sitten syksyllä huovutetun neulatyynyn, ja nyt vihdoin aion jollain tapaa kertoa aiheesta blogissa. .-D Heh hups, koska olen jälleen taas tosi myöhässä, mutta sehän ei haittaa!
Minähän tietty valitsin aiheekseni tutun ihanan Fall Out Boyn. Heillä on tuollainen hieno logo, jonka halusin jäljentää neulatyynyyni. Ajattelin taas Save Rock And Roll -levyn verisiä kuolemajuttuja huovuttaessani. ♥
Huovutin mukavan liuskan siten, että tein ensin pohjan mustasta villasta ja päälle laitoin epätasaisesti ohuen kerroksen punaista villaa. Siitä tuli sitten tuollainen kiva verinen vaikutelma. Sitten piirsin aivan loistavan luonnoksen neulatyynyn muodosta, jossa on yhtä lailla kulmia kuin itse logossakin. Kirjoin FOB:n logon etukappaleeseen, yhdistin palat ja täytin tyynyn ylijääneillä leikkuujätöksillä. Neulatyynyssä on myös takana kuminauha, jotta sen voi pujottaa kätevästi käsivarteen. Hahaa, kirjoin ja kasasin koko jutun kokoon muuten yöllä!
Tässäpä sitten on esittelykuvia valmiista tuotteesta! Näytin kuvassa vähän turhan viattomalta, joten oli ihan pakko tehdä vähän omia muutoksia. .-D Neulatyynystä tuli mielestäni hieno, mutta tosin en ole vielä näin melkein vuotta myöhemmin kertaakaan käyttänyt sitä. .-o Pitänee korjata vääryys.
Jej juhuu, voi että olen ylpeä saadessani vihdoin jonkin blogipostauksen valmiiksi! .-D Kesällä aion taas kiriä ja saada rästijuttuja julkaistuksi. Tästä se lähtee!
Nämä ovat taas niitä hetkiä, kun voin vaan ihmetellä, mitä oikein teen elämälläni.
Tänään koulussa huomasin, kuinka pienet teräsakset näyttivät kauhistuneilta. Myöhemmin illalla en voinut vastustaa kiusausta ja muokata näitä pelokkaita vauvasaksia kuuluisan Edvard Munchin "Huuto"-maalaukseen. Minulla ja universumilla on ollut vähän erimielisyyksiä viime aikoina esimerkiksi juuri koulun suhteen. Siksi varmaan päädyinkin tänään tällaisen vetäisemään. Niin, ja huomenna on retkipäivä joihinkin taidekohteisiin. Valmistaudun!
Haluan kiittää näitä kaikkia ihania ihmisiä, jotka auttoivat minua selviytymään viime jakson vaikeilta tuska-ajoilta. Ilman teitä en varmasti olisi saanut asua valmiiksi. Kiitos! <3
Nimet ovat aakkosjärjestyksessä. Jokaisen ihmisen tuki on auttanut paljon.
Arja - Autoit näkemään asioiden ytimeen, löytämään ongelmakohdat ja keksimällä ratkaisuja. Kiitos kannustuksesta ja siitä, ettet antanut pudota kuiluun. Hedie- Ah, ihman sinua en olisi millään saanut vaatteita ajaan ajoissa. Kiitos asiantuntijamaisista vinkeistäsi ja ompeluavusta! Isi - Sä oot tosi ihana. Kiitos huolenpidosta! Issa - Kiitos että olet olemassa, ja sain työhöni hienon aiheen! Olet tuonut käsittämättömän paljon iloa elämääni videoillasi. Karo - Kiitos että olet aina puolellani ja jaksat ihmetellä opettajien touhuja kanssani. Olit ihanana seuranani, kun valvoin öitä. Lisäksi otit loistavia kuvia piristämään kirjallista osaa! Kirsi - Oi, kohtalontoverini, jonka kanssa keskustelut toivat uutta voimaa ja taisteluntahtoa! En toivo sinulle pahaa, mutta kaiken kokeminen yksin olisi ollut tosi rankkaa. Kiitos että ompelit kanssani yömyöhään ja että vietit kanssani hyvää aikaa. <3 Mehmet - Kiitos että loit minulle hyvät energiat. Mira- Kiitos että jaksoit kuunnella aina kaikki pitkät analyysini tilanteesta ja olit tukena. Noora - Kiitos että ymmärsit ja "annoit luvan" tehdä asiat, miten parhaaksi näen. Riina - Kiitos antamastasi empatiasta, työntekoon patistelusta ja tuesta. Theo - Kiitos loistavasta keikasta! Toit iloa ankeaan arkeen. Tuomo - Sain puheistasi aina voimaa ja innostusta. Olit ainut opettajista, joka keskittyi löytämään työni hyviä puolia. Kiitos viisaista sanoista ja kannustuksesta.
happy llama, sad llama, mentally disturbed llama, super llama, drama llama, big fat mama llama ♥
Loppu hyvin, kaikki hyvin. Ihmiset ovat ihania. .->
Jes juhuu, aivan hullua. Olen saanut viimein opintoni sellaiseen pisteeseen, että on aika esitellä lopputyöni. Tämä blogipostaus on ihan virallinen portfolioni. (Kuulostaa typerältä mutta näin se on.) Joten jatka hyvä ihminen lukemista! .-)
Koulutuksemme niin sanottujen uudistusten vuoksi teemme entistä opinnäytetyötä vastaavan artesaanityön (tismalleen sama työ vain eri nimikkeellä) näytöksi oppimistamme asioista.
Jo kulttuurilähtökohdan valitseminen oli jo aika haastava tehtävä, sillä on niin monia kiinnostavia juttuja. Ensin ajattelin tekeväni Havaiji 5-0 -tv-sarjaan pohjautuvia vaatteita. Henkilöiden pukeutuminen on kuitenkin sen verran tylsähköä, että päätin tehdä suosiolla jotain muuta ennen todellista kyllästymistä. Sitten ajattelin palata Fall Out Boy -teemaan, mutta suunnittelemani olivat liian aikaavieviä, joten päätin suosiolla jättää nämä ajatukset johonkin toiseen kertaan. Onhan minulla koko elämä aikaa toteuttaa näitä päähänpistojani. .-D
No mutta sitten keksin Twaimzin! Twaimz eli Issa Tweimeh on amerikkalainen youtubettaja. Löysin hänen videonsa hiljattain YouTubesta, ja hän kohotti arvonsa silmissäni uskomattoman nopeasti ehkäpä jopa parhaaksi youtubettajaksi/videontekijäksi. Alussa ihan oikeasti nauroin ihan jokaiselle hänen sanalleen! Twaimz onkin aikamoinen viihdyttäjä: Hän vetää vitsiä mistä vain ja liioittelee asiasta kuin asiasta. Hän tekee myös musiikkivideoita. Haluaisin kertoa Issasta hienon esitelmän, mutta hän puhuu hyvin vähän itsestään (mikä ei tietenkään ole huono asia). Ennemmin kehottaisin tutustumaan hänen twaim-youtube-kanavaansa, ja siten jokainen voi luoda oman kuvansa hänestä. Sen osaan kuitenkin sanoa, että hän on syntynyt 13. toukokuuta 1995, ja hänen isänsä on arabialainen (ja esiintyy myös videoilla). Issa on huippuhyvä tanssija, ja hän pitää laamoista. Issan voimakas asenne on inspiroivaa, ja hänen pukeutumisensa on yksinkertaisen tyylikästä.
Päätin tehdä asun, joka liittyy jollain tavalla Twaimzin tekemiin musiikkivideoihin. Mietin alussa, painottaisinko tässä kokonaisuudessa hittimenestyksen The Llama Song vaiko tuoreimman tulokkaan The Roll Call Song elementtejä. Laamat kuitenkin veivät voiton omalla mahtavuudellaan, ja halusin tuoda työssä esille Issan ihania käsiliikkeitä yhdistettynä yksinkertaisiin malleihin. Ehkä Issa itse tai hänen faninsa kokisivat asun mieluisaksi ja muuta ihanaa.
Issa tekee käsillään laaman naaman nostamalla etu- ja pikkusormen pystyyn ja laskemalla kaksi keskimmäistä sormea peukalon päälle. Tämähän on muunnelma hevareiden tekemästä käsimerkistä, jossa etu- ja pikkusormi ovat pystyssä muiden ollessa alhaalla. Sormet esittävät pirun sarvia, ja muinaiset eurooppalaiset käyttivät merkkiä saatanan torjumiseen. Hindulaiset ja buddhalaiset käyttävät kyseistä käsimerkkiä karana mudraa edelleen torjuakseen pahaa. Tämän tiedettyäni olin ihan että vau, sittenhän Issankin laamakäsien täytyy karkoittaa pahaa ympäriltä tai antaa jonkinlaista suojaa. Tulisin tekemään aivan loistavan työn, jolla on hieno merkitys!
Ei. Aluksi asu kelpasi, mutta odotas vaan kun kaksi arvioivaa opettajaamme tulivat musertamaan suuunnitelmani. Asu oli kuulemma haasteeton, ja koko käsi-idea oli aivan mitäänsanomaton. (Se oli muuten huono kuupäivä, jolloin kaikki alkamassa olevat projektit saavat aikaan vain epäilyksiä.) Päivä oli perjantai, ja meillä oli edessä viikon loma, jolloin minun pitäisi piirtää lisää luonnoksia ja keksiä parempia suunnitelmia. Ihana ystäväni Noora kehotti minua olemaan välittämättä opettajien sanoista. Kunpa olisin osannut noudattaa tätä ohjetta.
Sen sijaan ajattelin lomalla, että teen jotain hienompaa: sellaista, joka on sekä minun että opettajien mielestä upeaa. Jos olisin oikeasti sitä mieltä, että asuni on loistava, en välittäisi opettajien mielipiteistä. Ja koska näin ei ollut, oli hommssa alunperinkin jotain pielessä.
Suunnittelin asut The Roll Call -laulun hevosille Gertrudille ja Patricialle. En saanut lomalla oikein mitään aikaan, sillä kaikki biorytmikäyräni olivat alhaalla, ja olisin vain pilannut kaiken. Noorasta tämä oli paras tekosyy olla tekemättä koulujuttuja, minkä hän on koskaan kuullut. .-D Koulussa sitten yritin alkaa valmistaa vaatteita, mutta mistään ei tahtonut tulla mitään. Koin ihan valtavaa ahdistusta, ja tekemäni housuproto näytti aivan kauhealta. En varmasti ehtisi valmistaa molempia asuja.
Kasasin itseni viikonloppuna, ja päätin palata sittenkin vanhaan laama-aiheeseen. Katsoin paljon Twaimzin videoita, etenkin laama-laulua.
Keksin, että voisin tilata laaman villasta tehtyä lankaa ja neuloa kivat tumput. Inspiroiduin Twaimzin laama-laulun asusta: Voisin tehdä paitamekon ja farkut. Piirsin paljon luonnoksia. Muovailisin koristeeksi pieniä laamakäsiä. Ensimmäisen kerran idea tuntui oikealta, ja huomasin olevani innostunut. Nyt tämä onnistuisi! Silloin en osannut aavistaa, että pahin oli vielä edessä.
Seuraavan viikon tiistaina sain kuulla opettajilta, että enhän minä voi alkuunkaan näin tehdä. Olin muka karsinut vaikeat jutut työstä pois, ja kaiken lisäksi olin tuhlannut älyttömän paljon aikaa suunnitteluun. En jaksa kauheasti tähän edes palata. Alkaa mieli olla jo niin maassa, kun edes ajattelen tämän suunnitteluprosessin kulkua. .-D Joka tapauksessa sain tylyn tuomion, että minun pitää keksiä saman päivän aikana, miten saisin nostettua työni tasoa. Siinä kohtaa ymmärsin, että mitä tahansa ikinä tekisinkään, siitä joka tapauksessa etsittäisiin kaikki huonot puolet. Lopulta sillä ei ole edes merkitystä, minkä työn tekee.
Kyllä, olen tuhlannut aikani. Toisaalta olen sössinyt aikataulutuksen aina ennenkin, joten sinänsä sen ei pitäisi olla kenellekään yllätys. Se sitten on toinen asia, jaksaako opettaja muistaa jokaisen opiskelijan edelliset tekeleet. Tuomitseminen on kuitenkin typerää, sillä eihän menneille ja tekemättömille asioille mahda enää mitään. Sen sijaan opettaja voisi tukea ja kannustaa eteenpäin. Eikä ideoiden alas lyttääminen saa opiskelijaa näyttämään parastaan. Siinä touhussa menee ainoastaan motivaatio. Ei tee mieli tehdä enää yhtään mitään ja toivoo vaan, että koko koulu loppuisi jo. Tässä tilanteessa kaverit joutuvat hoitamaan tukemisen, ja olen aivan älyttömän kiitollinen kaikille, jotka ovat minua tässä tilanteessa kuunnelleet ja neuvoneet. Ilman teitä en olisi näin pitkällä.
Minusta tärkeintä oli, että saan opintopisteet jotenkin suoritettua. Niinpä sanoin, että voin ottaa ykkösen ja että teen mitä itse haluan ja näen parhaaksi. Kunhan olen itse tyytyväinen suoritukseeni, ei sillä ole niin väliä, mitä muut ajattelevat. Sitä paitsi jos kuvittelee jonkin asian helpoksi vain näön vuoksi, ei tosiasiassa tiedä koko asiasta yhtään mitään. Mitä sitten, jos en näytä työssäni kaikkia koulutuksen aikana opittuja taitoja? Eihän se minusta yhtään tyhmempää ihmistä tee. Joskus täytyy vaan osata tuottaa pettymys. Olemme opiskelleet vaatetusalaa vasta alle kaksi vuotta, mutta silti opettajat tuntuvat olettavan, että saamme lyhyessä ajassa luotua jotain maailmaa mullistavia asuja. Ja sitten he vielä haukkuvat meidät lyttyyn, jos emme pysty tällaiseen suoritukseen.
Haha, pakko ihan sanoa. Kuuntelen tässä kirjoittamisen ohella musiikkia sekoituksella, ja tässä kohdassa tuli kaikkia voimalaulujani, joiden sanomaa olen yrittänyt pitää yllä vaikeina aikoina:
"Don't let them take away your beautiful smile" - Backstreet Boys: "Weird World"
"I don't care what you think as long as it's about me / The best of us can find happiness in misery" - Fall Out Boy: "I Don't Care"
Eivät asiat tosiaan niin huonosti ole. Tuntuu, että elämässä tapahtuu samaan aikaan tosi ikäviä ja aivan mahtavia asioita. Tämä on merkki jostain suuremmasta, ja tuntuu että olen itse kehittymässä parempaan suuntaan. Ja hoen aina, että kaikki tekee hyvää: asiat, jotka tekevät pelkästään onnellisiksi ja myös jutut, jotka ovat aivan vammaisia mutta joista kuitenkin oppii jotain.
Joka tapauksessa, palataanpa suunnitteluprosessiin. Tästä lähtien päätin, ettei minulla tarvitse olla varmaa, paikkaansa pitävää suunnitelmaa. Alan vaan tekemään ja pidän kaikki vaihtoehdot avoinna. Kyllä sitä aina jotain saa aikaan. Niinhän minä luulin. Vihainen energia kiersi ympärilläni, ja käytin aikani lähinnä hirttokuvien muokkaamiseen. Ei vain kiinnostanut tehdä mitään, ja jos jotain tuli tehtyä, se oli vastenhakoisesti hoidettu. Ajattelin aina "ensi viikolla sitten parannan", mutta eihän niin ikinä käynyt.
Parissa viikossa sain aikaan kaavat (pakastin on muuten loistava kaavoituspöytä), protot tuli tehtyä ja oikeita housuja jopa aloitettua. Aikaa ei kuitenkaan ollut hukattavaksi, ja siitä huolimatta minä sitä taisin vähän hukata. Tein vapaa-ajalla kaikkea muuta kuin koulujuttuja. Sehän tarkoittaa tietenkin sitä, että viimeiselle viikolle tuli läjäpäiten hommia. Koulusta tuli toinen kotini, jossa vietin puolet päivästä. Yöunet jäivät vähille. Itseasiassa kirjoitan tätä postausta nytkin yöllä. .-D Minulla oli onneksi tukea: ystävääni Kirsiä oli myös kaltoinkohdeltu, ja hän oli myös jäljessä. Teimme yhdessä töitä koulussa ja valvoimme öitä yhdessä. Jostain tyhjästä kuitenkin saimme voimia ja teimme huippuvauhdilla keskeneräiset vaatteet valmiiksi. Viime hetkellä ystäväni Arja kehotti minua tekemään vielä yhden tuotteen. Minähän uskon tätä ystävääni paremmin kuin opettajia (, koska Arja osaa asettaa sanansa oikein ja innostavasti). Niinpä kiireen keskellä valmistin vielä yksinkertaisen pontson.
Vauhti oli niin hurja, ettei siinä paljon kuvia tullut otettua! Jotenkin yritin kääntää stressin ja negatiiviset tuntemukset siten, että ajattelin tilanteen olevan jännittävä ja mielenkiintoinen. Tässä voi vaan itsekin seurata, selviääkö ja kuinka. Ja kyllä kovaa polskittiinkin eteenpäin.
----
Alan tulla siihen lopputulokseen, että minulla ei yksinkertaisesti ole itsekuria tehdä hommia tasaisesti ja kykyä tehdä aikatauluja. Vaikka tekisinkin aikataulun, ei se tule noudattamaan itseään, koska tarvitsen paineen ja todellisen hädän, että saan jotain aikaiseksi. Minusta se on ihan kiva juttu, vaikka pidemmän päälle siinä menee terveys ja muuta ihanaa. Mutta terveyden menemisen rajoilla minun on pakko keksiä jokin toinen aikataulutuskikka. Sekin tulee nimen omaan pakon kanssa, ei tällaisissa hupitöissä.
Minä en kyllä loistanut millään tavalla tämän artesaanityön kanssa. Harmittaa että energiaa meni hukkaan vihan tuntemiseen. Ei minkään kommentin pitäisi antaa tehdä niin. Sinällään mikään haukkumisyritys itsessään ei ole ongelma, mutta minä tein siitä ongelman. Ennustan että tulevaisuudessa on vielä ongelmissa auktoriteettien kanssa, joten tämä oli hyvää harjoitusta. Ei sillä ole oikesti väliä, mitä toinen on mieltä, kunhan läpi päästään ja on itse tyytyväinen.
----
Tässä on sitten kuvia valmiista tuotteista:
Inspiroiduin tekemään mekkopaidan, kun katsoin laamalauluvideon Twaimzin vyötärölle sidottua paitaa. Kun yläosan ja vytärölisän yhdistää, syntyy tuollainen paitamekko. Tuollaiselle mallille tekee kunniaa saada kevyt kangas, joka voi liehua tuulessa ja muuta ihanaa! Paidan kuvio ja värinvaihtelut tuovat asuun eläimellisyyttä (laamamaisuutta). Housut edustavat Twaimzin synkkää puolta. Hän aina kehottaa videoidensa lopussa katsojia pysymään pahoina käyttäen sanoja stay bad. Twaimz tykkää kääriä puntteja. Yritin pitää asun yksinkertaisena, sillä sellainen Twaimzin oma tyylikin on. Asu on varusttu laaman värein.
Pontso ja rannekoristukset puolestaan edustavat laamoja. Tilasin netistä 100% baby llama -lankaa, ja ihan rehellisesti voin sanoa, että kyseinen lanka on pehmeintä ja ihaninta, mitä vaan voi olla. Lisää laamafiilistä hain villapontsolla: se on lämmin ja karkea. Hapsutukset tuovat mieleen laamankarvat. Laamameininki saa asuun hyvin paljon Perun vaikutteita.
Housuissa olen ylpeä siitä, että sain ommeltua ne aika siististi. Paidassa sain kokea hulluja vuorikangasompeluseikkailuja. Hyh, en kyllä tykkää vuorittaa. .-D Lisäksi kokeilin uusia saumarakenteita. Sivusaumojen tuplapäärme ei ehkä kuitenkaan ollut paras ratkaisu. Nyt luulen ymmärtäväni viimeinkin, että vuorin kaavat laitetaan kankaalle ikään kuin väärinpäin, että tuloksesta tulee toivottu.
Oh, jotenkin kun ajattelee kokonaisuutta ymmärtää, miten vähän oikeastaan tiedänkään vaatteiden tekemisestä. Olen hetken elänyt illuusiossa, jossa luulen osaavani vaikka mitä, mutta tällainen "rankka" kokemus pudotti minut taas maan pinnalle. Opin huomaamaan oman vajaavaisuuteni. Ilman ihania ihmisiä ympärillä en olisi saanut varmaan yhtäkään vaatetta valmiiksi. Olen aina luullut pärjääväni omillani. Tavallaan mikään ei ole vain oman itsen ansiota, vaan kaikki ihmiset ympärillä vaikuttavat työntekoon.
Paidan kuosittelu- ja leikkuusuunnitelma (+ onnenloikat) :
Pontson taso- ja poikkileikkauskuvat:
Pontson työjärjestys:
1. Hapsutus
2. Olka- ja sivusauman ompelu
3. Vuorin kiinnitys
Materiaali:
Villa
Hoito-ohjeet:
Muuta: Tuuleta tuotetta vesipesun sijaan. Se puhdistuu pelkästään sillä.
Leikkaussuunnitelma:
Siinä se sitten. Tuntuu että jäi paljon kaikkea oleellista pois, mutta joskus vaan täytyy tuottaa petymys joillekin ja jopa itselleen. Ei mutta oikeasti, hienosti sain tehtyä, jee lol. .-D
