Pöydillä hyppimistä

Vitosjakson työt tulivatkin jo esiteltyä aiemmin pakon edessä, mutta jokunen kuva jäi vielä yli ekan vuoden viimeisistä hetkistä. Kokoan siis tähän postaukseen jonkinlaisen kertomuksen jakson kulusta.


Jep, minä löysin Paintin... .-D
Jakso alkoi täynnä tarmoa ja toteutumattomia lupauksia tehokkuudesta, mutta joka tapauksessa kaavoja tuli piirrettyä ja kuositeltua ainakin pari viikkoa. Kuulostaa liian pitkältä ajalta ainakin minun mielestäni, mutta niin se vain meni. Housujen peruskaavaa (ylempi kuva) tuli piirrettyä useaan otteeseen alussa, mutta puvun peruskaavan (alempi) opettelimme vasta aivan jakson lopussa.

Housujen peruskaava oli vaikea ja monivaiheinen temppu, mutta se tuli kyllä jankattua niin moneen kertaan, että luulen nyt kyllä jo osaavani. Huh, kuvanottohetkellä oli kyllä uuvuttava päivä. Piirsin ensimmäistä kertaa itsenäisesti housun kaavaa omilla mitoillani. Koko ajan piti ymmärtää ohjeita, joita ei tosiaan oltu tehty minun aivoilleni sopiviksi. Kauan meni, mutta myös valmista tuli. Yh, ja vielä kun tämä kaikki tapahtui kuvottavien sirkusvaatteiden valmistus -päivien perään. Ei ihme että uuvutti.

Alku oli puuduttava, mutta kyllä sitä lopulta päästiin pöydillekin hyppimään. Itse asiassa taisin loikkia pöydän yli jo kaavojakin piirtäessä neuvoessani muita. Hei mutta pöydän päällä vain tuntuu luonnolliselta olla! Niin mutta asiaan takaisin, huippuhienot kokemukset syntyivät verta roiskiessa FOB-paitaan. Veri on ällöä, mutta tekoveri on ihanaa. Ja tekoverta tehdessä ja roiskiessa minusta tuli hetkeksi hullu psykopaatti. Ja se oli ihanaa.


Housujakin tuli ommeltua, ja sain leikellä kourallisen saumurointisotkuja irti housuista. Määrä yllätti minut, ja otin ihanan muistokuvan tilanteesta!


Tältä näytti minun työpisteeni päivittäin heti aamusta jakson viimeisellä puoliskolla. Kun heitin laukun ja takin pöydälle kouluun tullessani, oli puolet pöydästä täytetty. Sitten hain kaapista pari kassillista housujen ja paidan palasia, ja kun ryhdyin vielä työntekoon, oli lopputulos aina tämä. Minä vain tarvitsen hiukan kaaosta ympärilleni... ja vähän lisätilaa. Saatuani oman pöytäni aivan täyteen käännyin ystäväni Nooran pöydälle jatkamaan hommiani.

Ystäväni Riina oli aivan ihana ja ompeli minulle upeat shortsit jakson aikana! ♥ Minä tosin taisin olla aika rasittava asiakas, sillä totta kai minun oli saatava pöksyihin kaikenlaisia ihmeellisiä yksityiskohtia ja muuta vaikeaa, voih. Mutta Riina hoiti hommansa kunnialla!


Viimeisellä viikolla siivoilimme luokkaa, ja tällaisen määrän löysin tavaraa pienestä ompelulaatikostani: katkenneita neuloja, paininjalkoja, puolakoteloita... Joku voisi miettiä, miten sain kasattua tuollaisen määrän roinaa, mutta minä vain olen niin taitava! .-D

Vika jakso oli vivahteikas: tylsiä, kivoja ja neutraaleja tehtäviä. Mutta hei, sain kaiken vihdoin ajallaan valmiiksi... tai siis ainakin melkein. Riittävän hyvin! Kesän tullessa olin päässyt sellaiseen työntouhuun, ettei lomalle meno olisi oikeastaan edes innostanut. Todella outoa minulle.