Olin itsekin mukana muotinäytöksessä mallina. Pohdiskelin pitkään, viitsisinkö lähteä mukaan, mutta lopulta kirjasin nimeni osallistumislistaan tyyliin viimeisenä mahdollisena päivänä. Vaistoni sanoi että kyseessä on kiva juttu.
En kuitenkaan ollut tiennyt, mihin olin lupautunut. Jossain vaiheessa eteeni pamahti näytösharjoituslappu, ja meillä oli aivan hirmuisen paljon varattu harjoituksia. Sitten vielä itse harjoituksissa selvisi, että meille on suunniteltu tarkat ja vaikeat koreografiat. Ekoissa harkoissa pienet yksityiskohdat tahtoivat helposti unohtua, mutta melko nopeasti onnistuin askeleet suurin piirtein sisäistämään. Harjoituksista tuli mahtava piriste koulunkäyntiin, ja siellä pääsi pakoon normi oppiaineita, joiden töissä aloin jäädä pikkuhiljaa jälkeen.
Viimeisellä viikolla ennen näytöstä harjoitukset alkoivat kuitenkin pitkästyttää. Lisäksi minulle selvisi, etten osaa kävellä korkkareilla. Itse ajattelin, että hyvin menee, kunhan pysyy pystyssä ja musiikin tahdissa. Ei kumminkaan. Onneksi Mindy ja Maria opettivat perusteita! Itse näytösinnostus ei ollut korkeimmillaan. Olin varma etten ensi vuonna todellakaan ryhtyisi samaan hommaan uudestaan.
Tein hienon kuvakokoelman muotinäytöksestä. Jos kiinnostaa nähdä videomateriaalia aiheesta, klikkaapa ihmeessä tästä. Täällä puolestaan voi katsella kuvia yleisesti messuilta.
Itse näytöksessä yritin laittaa kaiken peliin ja pitää hauskaa, kuten oli kannustettu. Kaikki meni hyvin pientä alkukömpelyyttä huolimatta, eikä minua jännittänyt jostain syystä melkein yhtään. Yllätyin ihan miten paljon yleisö taputteli kesken esityksen hienoille sirkustempuille ja vaatteille. Tajusin että olipa vain mukavaa olla lavalla ja mallina. Ensimmäinen näytös kokonaisuudessaan oli kuulemma paras eka Salpaus-näytös, mitä koreografi-Sari oli nähnyt. En meinannut uskoa häntä. Messuviikonloppu olikin tosi hauska!
Sunnuntai-iltana otin kotona vielä muistokuvan lookista, jonka kauneusalan opiskelijat olivat meille malleille tehneet. Ajattelin etukäteen, kuinka varmaan olisin ollut joko helpottunut tai haikea messujen päätyttyä, mutta oikeastaan olin vain tyytyväinen. En pysty edes sanoin kuvailemaan, kuinka mahtavaa oli olla mallina, mutta sen sanon että se oli yksi elämäni hienoimmista kokemuksista. Jos vain mitenkään on mahdollista, yritän järjestää asiat niin, että pääsen myös ensi vuonna malliksi!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti